Koskeeko lähetyskäsky avaruusolioita? 7 mahdollista vastausta

Markuksen evankeliumin loppukohtauksessa, joka on myöhempää perua kuin evankeliumin muu teksti, Jeesus antaa opetuslapsille lähetyskäskyn. Markus muotoilee Jeesuksen sanat tällaiseen muotoon: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark. 16:15)

“Kaikki luodut” ymmärretään yleensä vain ihmisinä. Ekoteologit käyvät keskustelua siitä, pitääkö ilmaisu sisällään myös eläinlajit, ja jos pitää, miten ihmeessä käskyä pitäisi niiden kohdalla toteuttaa.

Tässä tekstissä menen askeleen pidemmälle. Sisältyvätkö avaruusoliot niihin luotuihin, joille evankeliumia pitää julistaa?

En nyt puhu lentävillä lautasilla matkustavista pienistä vihreistä miehistä, jotka ufointoilijoiden mukaan vierailevat maapallolla tuon tuosta. Viittaan avaruusolioilla muilla planeetoilla mahdollisesti asuviin älykkäisiin sivilisaatioihin. Moni tieteilijä pitää ajatusta hyvinkin mahdollisena.

Pitäisikö lähetysjärjestö Fida Internationalin rinnalle perustaa Fida Intergalactical? Olisiko aika käyttää seurakuntien kolehtituloja enemmän avaruustutkimukseen ja -teknologiaan? Kysymykseen avaruusolioista ja lähetyskäskystä voidaan vastata ainakin seitsemällä eri tavalla.

Vaihtoehto 1: Olemme yksin maailmankaikkeudessa

Ensimmäinen mahdollisuus on, että avaruusolioita ei ole olemassa. Vain maapallolla on älyllistä elämää, eikä siksi muiden planeettojen asukkaiden jumalasuhteesta tarvitse välittää mitään.

Tämä on täysin mahdollista. Kysymys siitä, miksi emme ole ikinä kohdanneet maan ulkopuolista älyä, tunnetaan Fermin paradoksina. Jos avaruudessa on elämää, miksei siitä ole nähty vilahdustakaan?

Yksi tapa ratkaista Fermin paradoksi on sanoa, että asiat ovat juuri niin kuin miltä näyttääkin - maapallon ulkopuolista älyllistä elämää ei ole. Elämän synty, säilyminen ja kehitys uhmaa todennäköisyyksiä niin valtavasti, että jo se, että yhdellä planeetalla on elämää, näyttää ihmeeltä. Jos muuallakin olisi elämää, se vasta ihme olisikin.

Ratkaisussa on kuitenkin ongelmia. Kristillisen jumalakäsityksen mukaan Jumala on ääretön rakkauden, luovuuden ja elämän lähde. Hänen ajatuksillaan ja aikomuksillaan spekuloiminen on mahdotonta, mutta universumi täynnä kaikenlaisia elämänmuotoja sopisi mielestäni tähän jumalakuvaan paremmin kuin maailmankaikkeus, jossa elollisia olentoja on vain vähän.

Ja vaikka ajattelisimmekin, ettei maapallon ulkopuolella ole elämää, emme pääse alieneiden jumalasuhteen ongelmasta.

Universumin tarina on vasta alussa. Alkuräjähdyksestä on 13,7 miljardia vuotta aikaa. Eräiden arvioiden mukaan maailmankaikkeudella on kuitenkin aikaa jäljellä vielä 100 triljoonaa vuotta, ennen kuin tähtien muodostuminen lakkaa ja kosminen maailmanloppu käynnistyy.

Väliin jäävässä ajassa elämä saattaa ehtiä syntymään lukemattomia kertoja. Vielä jos uskotaan johonkin multiversumiteorioista ja ajatellaan, että maailmankaikkeutemme rinnalla on muitakin todellisuuksia, ne saattavat kuhista elämää. Siksi on syytä tutustua muihinkin teologisiin malleihin.

Vaihtoehto 2: Ihmiskunnan tehtävä on viedä sanoma Jeesuksesta koko universumiin

Kenties Jeesuksen ainutkertainen ristinkuolema on tuonut pelastuksen paitsi ihmiskunnalle, myös muiden planeettojen asukkaille. Jos näin on, homo sapiens -laji on valittu kansa, jonka tehtävä on johdattaa koko universumi Jumalan tuntemiseen. Maapallosta tulee tässä visiossa pyhä kaikkeuden keskuksessa oleva kosminen temppeli, josta Jumalan läsnäolo levittäytyy halki avaruuksien.

Teoria ei kuitenkaan ole vailla ongelmia. Kristinuskon sanoma on läpeensä “maapalloinen” ja pelaa käsitteillä, jotka liittyvät olennaisesti juuri ihmisten kokemukseen. Sen kommunikoiminen täysin erilaisille olennoille saattaa olla ongelmallista.

Voisivatko esimerkiksi suvuttomasti lisääntyvät olennot ymmärtää puhetta Jumalasta Isänä ja Poikana? Entä olisiko ajatus Pyhästä Hengestä mahdoton ymmärtää sellaisille olennoille, jotka elävät veden alla? Tai miten sellaiset oliot kastettaisiin?

Ongelmaa ei toki tarvitse mennä etsimään toiselta planeetalta. Raamatun kääntäjät joutuvat puntaroimaan kulttuurisen yhteensopimattomuuden ongelmaa jatkuvasti. Miten esimerkiksi Jeesuksen vertaus sadasta lampaasta pitäisi kääntää sellaiselle kansalle, joka ei ole eläissään nähnyt lampaita?

Lisäksi vaihtoehto haiskahtaa ylimieliseltä, mikä voi olla ongelma. Ettäkö ihmiskunta tietäisi ainoana lajina totuuden ja menisi kertomaan muukalaisille, miten eräs maan asukas on tie Jumalan yhteyteen.

Kuulostaa kosmiselta kolonialismilta. Se ei tarkoita automaattisesti, että näkemys olisi väärä. On kuitenkin syytä koluta muut vaihtoehdot läpi ennen kuin tämä teoria hyväksytään ihmiskeskeisen ylemmyydentunteen huumaamana.

Vaihtoehto 3: Avaruusolioilla ei voi olla suhdetta Jumalaan

Ehkäpä maapallon ulkopuoliset älylliset elämänmuodot ovat Jumalan pelastavan tahdon ulkopuolella? Koska Jumalan poika inkarnoitui homo sapiensiksi nimeltä Jeesus Nasaretilainen, vain Jumalan kuvaksi luodut maapallon ihmiset voivat olla yhteydessä luojaansa. Ehkä avaruusolioilla ei ole sielua (mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan).

Tätä ajatusta suosittelen välttämään viimeiseen asti. Jos jonakin päivänä saadaan yhteys maapallon ulkopuolisiin olentoihin ja niiden vain oletetaan ilman sen kummempaa syytä olevan sieluttomia, voi ihmiskunta syyllistyä hirmutekoihin. Kysykää vaikka sieluttomiksi oletetuilta tehotuotannon uhreiksi joutuneilta eläimiltä.

Voidaan kuitenkin ajatella myös, että avaruusolioilla voisi periaatteessa olla suhde Jumalaan, mutta Jumala ei ole kiinnostunut heistä. Avaruusoliot joutuvat automaattisesti helvettiin, sillä Jeesuksen kuolema on sovittanut vain ihmiset.

Tämä ei vaikuta houkuttelevalta kahdesta syystä. Ajatus välinpitämättömästä Jumalasta ei sovi yhteen kristillisen vision kanssa, jonka mukaan Jumala on rakkaus.

Toiseksi Uuden testamentin tekstit kuvaavat Kristuksen aikaansaamaa lunastusta kosmisena tapahtumana (esim. Room. 8:19 - 22). Se ei kosketa vain ihmisiä, vaan koko luomakuntaa. Siksi avaruusolioiden, jos niitä on, täytyy kuulua jollakin tavalla Kristuksen pelastavan työn piiriin.

Vaihtoehto 4: Avaruusoliot eivät ole langenneet syntiin

Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen ihmisten synnit. Ehkä avaruusoliot eivät ole syntisiä? Kenties alien-Aadam ja alien-Eeva läpäisivät testin eivätkä haukanneet kiellettyä hedelmää. He eivät tarvitse pelastusta.

(Sivuhuomio: Kristityn ei tarvitse pitää kertomusta syntiinlankeemuksesta historiallisena faktana pitääkseen kiinni sen pääpointista. Tässä tekstissä kerron, miksi itse ajattelen tarinan olevan vertauskuvallinen.)

Tämä on mahdollinen ratkaisu. Meidän kuitenkin on vaikea ymmärtää, miltä näyttäisi elämä (ja varsinkin evoluutioprosessi) ilman pahuutta. Tämä tosin voi johtua moraalisesti rajoittuneesta näkökulmastamme.

Potentiaalinen ongelma on se, että on perusteluita ajatella, että syntiinlankeemus ei ole ainoa syy Jumalan inkarnaatiolle. Pelastuksen lopullinen tavoite on kolmiyhteisen Jumalan elämään osallistuminen eli jumalallistuminen (josta kirjoitan tässä tekstissä). Joidenkin teologien mukaan sen saavuttaminen olisi vaatinut Jumalan tulemista ihmiseksi siinäkin tapauksessa, että ihmiset eivät olisi syntisiä.

Jos näin on, voivatko edes moraalisesti täydelliset avaruusoliot saavuttaa milloinkaan täyttä suhdetta Jumalaan? Usko rakastavaan Jumalaan saa minut ounastelemaan, ettei hän näin puolueellinen voi olla yhtä lajia kohtaan.

Vaihtoehto 5. Avaruusoliot pelastuvat jollakin toisella tavalla

Ehkä avaruusoliot eivät tarvitse Kristusta tullakseen Jumalan yhteyteen vaan he voivat pelastua seuraamalla jotakin toista tietä. Näkemystä kutsutaan pluralismiksi.

Pluralismia on vaikea sovittaa yhteen Raamatun tekstien kanssa. Jeesus kertoi olevansa tie, totuus ja elämä, ja ettei kukaan tule Isän luokse muutoin kuin hänen kauttaan (Joh. 14:6).

Raamattu antaa ymmärtää, että Jeesus ymmärsi oman tehtävänsä olevan ainutlaatuinen Jumalan sovittavassa ja lunastavassa työssä. Muiden pelastusteiden tuominen Kristuksen rinnalle on ongelmallista kristinuskon itseymmärryksen kannalta.

Vaihtoehto 6. Jumalan Poika on inkarnoitunut avaruusolio(i)ksi

Seuraava näkemys esittää, että ihmiskunnan tehtävä ei ole levittää evankeliumia Jeesuksesta muille sivilisaatioille, sillä Jumalan Poika on käynyt muilla planeetoilla pelastamassa heidätkin. Ei tosin ihmisenä nimeltä Jeesus, vaan twi’lekina, skrullina ja vogonina. Onko Kristuksen pitänyt elää tuhansia elämiä ja tulla ristiinnaulituksi uudelleen ja uudelleen eri puolilla universumia?

Vaikka ajatus on hauska, Heprealaiskirjeen luvun 8 jae 27 tuntuu vievän pohjan vaihtoehdolta: “Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.”

Toki voidaan ajatella, että heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa vain maapalloon, eikä ota kantaa muihin planeettoihin. Uusi testamentti kuitenkin esittää Jeesuksen kuoleman ainutlaatuisena tapahtumana, jolla on kosmista merkitystä.

Lunastus koskee koko luomakuntaa, eli kaikki maapallon lajit kuuluvat jollakin lailla sen piiriin. Siitä huolimatta Kristuksen ei ole erikseen täytynyt tulla ankaksi, koiraksi, elefantiksi ja kuutiksi. Miksi avaruusolioiden puolesta pitäisi sitten kuolla erikseen?

7. Jeesuksen ristinkuolema ilmentää laajempaa kosmista lunastustyötä

Kenties koko maailmankaikkeuden historia voidaan nähdä Kristuksen lunastavana työnä. Se tulee näkyväksi Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa, mutta ehkä sama pelastava toiminta ilmenee jollakin muulla tavalla universumin muissa osissa.

Tämä näkemys ammentaa Johanneksen evankeliumin avaushymnistä, jonka mukaan Jeesus on lihaksi tullut jumalallinen Logos. Logoksella tarkoitetaan universumin “pohjapiirrosta”, Jumalan ideaa siitä, miten asioiden tulisi todella olla.

Logos ilmeni koko täyteydessään ihmisenä nimeltä Jeesus. Silti hän ei kadonnut muusta universumista Jumalan pojan maallisen elämän ajaksi. Jos niin olisi tapahtunut, koko maailmankaikkeus olisi lakannut olemasta. Logos, joka Johanneksen mukaan itse on Jumala, on läsnä aika-avaruuden jokaisessa pisteessä.

Siksi Kristusta ei tarvitse viedä avaruusolioiden luokse, vaan hän on ollut heidän luonaan aina. Ja jos Logoksen päämäärä on luomakunnan tuominen Luojansa yhteyteen, hän tekee pelastavaa työtään myös muilla asutuilla planeetoilla.

Kenties Jeesuksen elämä maapallolla on se tapa, jolla tämä Jumalan yksi ja ainoa pelastava prosessi heijastuu maapallolla. Tämä poikkeaa vaihtoehdon 5 pluralismista siten, että Kristus on ainoa tie Jumalan luokse.

Mutta eikö risti menetä ainutlaatuisuutensa, jos Jumalan Pojalla on sata miljoonaa muutakin projektia käynnissä? Ei välttämättä. Voidaan ajatella, että inkarnaatiossa, Jeesuksen elämässä, ristillä ja ylösnousemuksessa tapahtui jotain ainutlaatuista, mitä ei tapahdu missään muualla.

Siksi tämän näkemyksen mukaan, kenties yllättävästi, sanomaa Jeesuksesta täytyy julistaa myös avaruusolioille.

Jos Jumala on tullut ainutlaatuisella tavalla lihaksi maapallolla ja osoittanut rakkautensa, on ihmiskunnalla jotain todella arvokasta kerrottavaa universumille. Evankeliumi Jeesuksesta tulee julistaa halki galaksien ja opettaa muita sivilisaatioita näin tuntemaan paremmin sitä Jumalaa, johon heillä kenties on jo suhde heille ominaisella tavalla. Ja samalla ihmiskunta oppii tuntemaan häntä paremmin kuullessaan hänen teoistaan universumin kaukaisissa kolkissa.

Tämä näkemys vaatii avoimuutta myös sille, että muilla planeetoilla voi tapahtua jotain aivan yhtä ainutlaatuista ja erilaista. Kenties jotain sellaista, mitä ei voi kuvata sellaisilla sanoilla kuin “sovitus”, “lunastus” tai “pelastus”. Jos näin on, siitä seuraa, että risti on kuin onkin ainoa pelastustie.