Harhaoppia

Viime vuosina olen arvioinut uudelleen uskomuksiani Jumalasta, elämästä ja maailmasta. Yksi alueista, joilla olen kulkenut pitkän matkan, on käsitykseni helvetistä. Pienenä opin helluntaiseurakunnassa, että helvetti on paikka tai ainakin olotila, jossa kadotetut kärsivät ikuista kidutusta. Se, onko piina luonteeltaan fyysistä vai psyykkistä, ei ollut täysin tiedossa. Siitäkään ei ollut varmuutta, onko helvetissä kirjaimellisesti liekkejä vai ei. Tiesin kuitenkin, että sellaiseen paikkaan en halua joutua. Mieluummin vietän ikuisuuteni Jeesuksen ja enkelien kanssa hauskaa pitäen kuin hornan tuutissa paistumalla. Omaksumaani näkemystä helvetistä voidaan nimittää opiksi ikuisesta tietoisesta kidutuksesta , josta käytän tässä tekstissä lyhennettä ITK . Niin opettaa kristinuskon valtavirta. Kristinuskon opetusta sen sijaan ei ole se, että helvetti olisi maan alla, tai että saatana olisi sen pomo, tai että kukaan joutuisi sinne ennen viimeistä tuomiota aikojen lopulla. Tä

Markuksen evankeliumin loppukohtauksessa, joka on myöhempää perua kuin evankeliumin muu teksti, Jeesus antaa opetuslapsille lähetyskäskyn. Markus muotoilee Jeesuksen sanat tällaiseen muotoon: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark. 16:15) “Kaikki luodut” ymmärretään yleensä vain ihmisinä. Ekoteologit käyvät keskustelua siitä, pitääkö ilmaisu sisällään myös eläinlajit, ja jos pitää, miten ihmeessä käskyä pitäisi niiden kohdalla toteuttaa. Tässä tekstissä menen askeleen pidemmälle. Sisältyvätkö avaruusoliot niihin luotuihin, joille evankeliumia pitää julistaa? En nyt puhu lentävillä lautasilla matkustavista pienistä vihreistä miehistä, jotka ufointoilijoiden mukaan vierailevat maapallolla tuon tuosta. Viittaan avaruusolioilla muilla planeetoilla mahdollisesti asuviin älykkäisiin sivilisaatioihin. Moni tieteilijä pitää ajatusta hyvinkin mahdollisena. Pitäisikö lähetysjärjestö Fida Internationalin rinnalle perus

Olin uskovainen nuori. Se tarkoitti, että velvollisuuteni oli uskoa Raamattuun kirjaimellisesti. Siihen kuului myös Raamatun puolustaminen. Verisimmät taistelut käytiin Jumalan sanan kolmesta ensimmäisestä luvusta. Maailma syntyi seitsemässä päivässä 6 000 vuotta sitten ja puhuva käärme houkutteli ensimmäiset ihmiset syömään kielletystä puusta, sanoivat tiedemiehet mitä hyvänsä. Nyt olen uskovainen aikuinen, ja vakuuttunut siitä, että Raamatun kolme ensimmäistä lukua eivät ole kirjaimellista historiaa. Käsitykseeni on vaikuttanut ennen kaikkea pintapuolinen perehtyminen luonnontieteesiin (erityisesti evoluutiobiologiaan). Raamatun opiskeleminen taas on vakuuttanut minut siitä, ettei luomiskertomuksia ole edes tarkoitettu historiallisiksi kuvauksiksi. Tästä kertoo se tosiasia, että Raamatun alkuun on sijoitettu kaksi erilaista luomiskertomusta . Ensimmäisessä luomiskertomuksessa (1. Moos. 1:1 - 2:3) Jumala luo maailman seitsemässä päivässä. Viimeisenä tekonaan ennen