Harhaoppia

Seison puhujanpulpetin takana. Vaikka on pimeää ja valonheittimet sokaisevat minut, tiedän salin olevan täynnä uskovia nuoria, jotka kuuntelevat tarkasti, mitä sanon. Puhun Jumalan suurista teoista ja Jeesuksen kaikenkattavasta ristintyöstä. Varmat sanat eivät estä hiljaista ajatusta luikertelemasta mieleeni: entä jos mitään Jumalaa ei ole olemassakaan. Äkkiä saarnaaja tuntee olevansa koko kirkon heikkouskoisin. Tällaista se on ollut lapsuudesta asti. Usko on ollut läsnä koko ajan, mutta se on ollut aina jotenkin vierasta, vaivaannuttavaa ja ulkopuolelta tulevaa. Epäusko taas on kuin rakas ystävä, hahmoltaan minun muotoiseni ja pulppuaa sydämestäni kuin kuolleen veden virta. Voin lukea Raamattua, rukoilla tai puhua kielillä, mutta kylmä epäilys istuu vieressäni. Pystyn argumentoimaan Jumalan olemassaolon ja kristinuskon puolesta kymmenellä eri tavalla ja uskomaan jokaiseen niistä täysin aivoin, mutta sielussani vallitsee agnostinen hiljaisuus. Olen kuunnellut tuhat saarnaa, joss...

Raamattu on maailman myydyin kirja ja löytyy lähes jokaisen suomalaisperheen kirjahyllystä. Siitä huolimatta sen sisällöstä liikkuu lähinnä huhupuheita ja väärinkäsityksiä. Moni usein siteerattu raamatunkohta ei todellisuudessa ole peräisin kirjojen Kirjasta, vaan milloin vanhasta virrestä, milloin kreikkalaisesta mytologiasta ja milloin tv:n hittisarjasta. Tähän olen koonnut eräitä kuuluisia lauseita ja mielikuvia, joita ei mittavista kaivauksista huolimatta ole vielä onnistuttu löytämään Raamatun sivuilta. Varsinkin Pohjois-Amerikassa yleinen ” Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään ” on motivoinut ihmisiä toimimaan omaksi parhaakseen jo jokusen vuosisadan, mutta oikea Raamattu opettaa päinvastaista: ” Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. ” (Room. 5:6)  Eräs toinen elämän heitellessä lohkaistu lause on ” Tutkimattomat ovat Herran tiet. ” Varmasti ovat, mutta Raamatun kansien välistä ei lausetta löydy. Hyvin ...

Tullessani kaapista ulos sen suhteen, että aioin hakea opiskelemaan teologiaa, kohtasin paljon erilaisia reaktioita ja sain osakseni jos jonkinlaisia neuvoja. Kaikkein lähimmät läheiseni suhtautuivat alusta asti aikomukseeni perusmyönteisesti ja ei-kristityt ystäväni menivät vaikeiksi ja vaihtoivat puheenaihetta, kuten heillä on tapana aina kun keskustelu ajautuu hengellisyyttä liippaaviin aiheisiin. Eräät hyvää tarkoittavat seurakuntani jäsenet edustivat toisenlaista linjaa: he ilmaisivat huolestuneisuutensa siitä, että teologian opiskelu ja Raamatun kriittinen tutkiminen tuhoavat uskon, ja kehottivat minua miettimään vielä kerran. Kun nyt lukuvuoden päättyessä tarkastelen näkemyksiäni, luulen, että he olivat oikeassa.                       Verratessani raamattunäkemystäni, uskonelämääni ja hengellistä identiteettiäni vuoden takaisiin, uutta ainesta on enemmän kuin vanhaa. ...