Harhaoppia

Tämä teksti on toinen osa Raamatun ensimmäistä lukua käsittelevien bloggausten sarjassa. Genesiksen ensimmäistä lukua (jota kutsun epätarkasti ”luomiskertomukseksi”) tieteellisen maailmankuvan edelläkävijänä tarkastellut ensimmäinen osa ilmestyi peräti yhdeksän kuukautta sitten, eli uusien kirjoitelmien ilmaantumistiheys on täysin satunnainen. Tässä tekstissä käsittelen sitä, miten heprealainen käsitys olemassaolon luonteesta vaikuttaa luomiskertomuksen tulkintaan.

Pappi tuokoon linnun alttarin luo, repäisköön irti pään ja polttakoon sen alttarilla. Mutta veri on puserrettava alttarin kylkeen. (3. Moos. 1:17) Eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis(…) Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. (3. Moos. 12:4–7) "Kukaan, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa kuulua Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:2) Kristitty uskoo Raamatun olevan Jumalan sanaa. Siitä huolimatta tuskin kukaan uskova noudattaa kaikkia sen käskyjä, varsinkaan niitä, jotka löytyvät sen viidestä ensimmäisestä kirjasta. Nuo kirjat tunnetaan nimellä Mooseksen laki. Moni uskova perustelee käytäntöään sillä, että Mooseksen kirjat ovat niin vanhoja, ettei niissä olevia neuvoja voi soveltaa nykykulttuuriin. Ei-kristitystä saattaa taas näyttää siltä, että kristityt tottelevat vain niitä...

Jumalan olemassaolon kieltäminen on muodikasta. Ateismi on haastanut kristinuskon ideologiseen taisteluun, jota kumpikin osapuoli käy lähinnä huonoilla argumenteilla. On sääli, että nämä kaksi suurta aatejärjestelmää ovat joutuneet vastakkain, sillä muinoin ateismi oli tärkeä osa kristinuskoa – vieläpä kristillisen hartauselämän korkein aste. Kristillisen ateismin ihmeellisyyksiin meidät johdattaa eräs kaikkien aikojen legendaarisimmista Jumalan miehistä, kirkkoisä Gregorios Nyssalainen. Ortodoksisen kirkon suuresti kunnioittama Gregorios oli 300-luvulla elänyt mystikko, Jumalan läsnäolon rakastaja. Hänen mukaansa kristitty kulkee kolmen vaiheen läpi kasvaessaan kohti syvempää Jumalan tuntemista. Tämä prosessi huipentuu ateismiin ja sen myötä täydelliseen Jumala-yhteyteen. Mallin tähän hän löysi Vanhasta testamentista, jossa Jumala ilmestyy Moosekselle aina uudella tavalla, kun tämä kasvaa profeetan tehtävässään.

Jeesus kuoli puolestasi. Noihin kolmeen sanaan tiivistyy kristinuskon räjähdysherkkä sanoma. Maailman mahtavimmat voimasanat ovat kuitenkin kuivuneet hurskaaksi fraasiksi, joiden merkitystä harva kristittykään ymmärtää. On kenties liikuttavaa, että joku on kuollut puolestamme, mutta miten se meitä auttaa? Mitä iloa kenellekään voi olla siitä, että viatonta piestään syyllisten sijaan, varsinkaan kun mikään ei näytä muuttuneen: maailma pyörii edelleen samaa rataa ja ihmiset ovat yhä syntisiä.  

Ristin voiton numerossa 23/13 käsiteltiin vaiettua aihetta, Saksan helluntailiikkeessä 1930-luvulla vallinnutta juutalaisvastaisuutta ja Adolf Hitlerin helluntailaisilta saamaa tukea. Ville Hoikkalan artikkelin “Hitler vastasi vapaiden suuntien odotuksiin” mukaan uskonnollista retoriikkaa käyttäneen ja vapaakirkkojen oikeuksia tukeneen Hitlerin valtaannousu nähtiin herätyskristillisissä vähemmistökirkoissa jopa Jumalan suunnitelmana ja Danielin kirjan uskottiin ennustavan Natsi-Saksan päihittävän Britannian sodassa. Pöyristyttävimpiä osoituksia antisemitistisestä pimeydestä, joka peitti Saksan vapaakristittyjä, on helluntailaisten vuonna 1937 uskontunnustukseensa lisäämä lause “Juutalaisten poistaminen kansamme ja muiden kansojen keskuudesta on meille Jumalan tahdon ja ennalta määräämisen mukainen tehtävä.”

Wikipedian mukaan ” Fundamentalismi  ( lat.   fundamentum , perustus, pohja) on alun perin   pohjoisamerikkalainen   kristillinen   protestanttinen   liike, joka korostaa   Raamatun   sanatarkkaa erehtymättömyyttä.” Amerikkalaistyyppinen fundamentalismi ei ole saanut Suomessa suurta jalansijaa, mutta sen kaltaisia piirteitä esiintyy etenkin vapaissa suunnissa ja evankelis-luterilaisen kirkon viidennessä herätysliikkeessä. Sitä edustaa myös monissa kirkkokunnissa vaikuttava kreationismi. Fundamentalisti tarkoittaa hyvää korostaessaan Raamattua, mutta usein hänellä menee sekaisin pyhä kirja ja hänen oma tulkintansa. Fundamentalismin taustafilosofia on ristiriidassa Raamatun arvovaltaa kunnioittavan pyrkimyksen kanssa. Kuten kaikkien aatteiden kohdalla, kukaan ei edusta fundamentalismiakaan puhtaasti, vaan tässä tekstissä piirtämäni kuva fundamentalistista on puolikuvitteellinen konstruktio.

Seison puhujanpulpetin takana. Vaikka on pimeää ja valonheittimet sokaisevat minut, tiedän salin olevan täynnä uskovia nuoria, jotka kuuntelevat tarkasti, mitä sanon. Puhun Jumalan suurista teoista ja Jeesuksen kaikenkattavasta ristintyöstä. Varmat sanat eivät estä hiljaista ajatusta luikertelemasta mieleeni: entä jos mitään Jumalaa ei ole olemassakaan. Äkkiä saarnaaja tuntee olevansa koko kirkon heikkouskoisin. Tällaista se on ollut lapsuudesta asti. Usko on ollut läsnä koko ajan, mutta se on ollut aina jotenkin vierasta, vaivaannuttavaa ja ulkopuolelta tulevaa. Epäusko taas on kuin rakas ystävä, hahmoltaan minun muotoiseni ja pulppuaa sydämestäni kuin kuolleen veden virta. Voin lukea Raamattua, rukoilla tai puhua kielillä, mutta kylmä epäilys istuu vieressäni. Pystyn argumentoimaan Jumalan olemassaolon ja kristinuskon puolesta kymmenellä eri tavalla ja uskomaan jokaiseen niistä täysin aivoin, mutta sielussani vallitsee agnostinen hiljaisuus. Olen kuunnellut tuhat saarnaa, joss...

Tämä teksti on kirjoitettu alun perin vuonna 2012 kurssia "Raamatuntutkimuksen metodit ja tekstianalyysi" varten, jonka kävin osana läntisen teologian perusopintoja. Jos työstäisin analyysiäni nyt uudelleen, päätyisin todennäköisesti joissain asioissa erilaisiin johtopäätöksiin.     1. KÄÄNNÖS JA TEKSTIKRITIIKKI Käännöksessä olen pyrkinyt sanatarkkuuteen. Tekstikriittisistä varianteista on huomioitu vain kiinnostavimmat. Vaihtoehtoiset lukutavat, jotka eivät eroa toisistaan enää käännettyinä, on jätetty kokonaan huomiotta.