Mitä tapahtui Golgatalla? Jeesuksen kuoleman yhdeksän ulottuvuutta
Jeesus kuoli puolestasi. Noihin kolmeen
sanaan tiivistyy kristinuskon räjähdysherkkä sanoma. Maailman
mahtavimmat voimasanat ovat kuitenkin kuivuneet hurskaaksi fraasiksi, joiden
merkitystä harva kristittykään ymmärtää. On kenties liikuttavaa, että joku on
kuollut puolestamme, mutta miten se meitä auttaa? Mitä iloa kenellekään voi
olla siitä, että viatonta piestään syyllisten sijaan, varsinkaan kun mikään ei
näytä muuttuneen: maailma pyörii edelleen samaa rataa ja ihmiset ovat yhä
syntisiä.
Jeesuksen kuolemaa tarvittiin synnin takia.
Raamattu opettaa, että ihmiskunta on langennut syntiin kollektiivisesti. Joka
ihminen on osallinen synnin saastasta. Jumala vihaa syntiä, eikä mikään synnin
saastuttama ei voi olla hänen lähellään. Tämä on syntisille ikävä uutinen,
koska Jumala yksin on elämän lähde. Ero Jumalasta tarkoittaa eroa elämästä, ja
siksi Raamatussa sanotaan ”Synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Koska Jumala
vihaa syntiä, ihmiskuntaa uhkaa Jumalan oikeutettu viha.
Viha ei ole kuitenkaan Jumalan ainoa
ihmisiin kohdistuva tunne: hän rakastaa jokaista enemmän kuin voimme käsittää. Jumalan
viha on oikeassa suhteessa tekemiimme synteihin, mutta hänen rakkautensa on
täysin suhteetonta ja epäoikeudenmukaista, sillä sitä riittää äärettömästi
vaikka olisi kuinka paha ihminen. Jumalalla on siis ristiriita: Hänen
pyhyytensä vaatii häntä vuodattamaan vihansa syntisen ihmiskunnan niskaan,
mutta hänen rakkautensa pakottaa hänet etsimään mitä tahansa keinoa, jolla
voisi välttää luotujensa rankaisemisen. Jumala ratkaisi ongelmansa nerokkaasti
lähettämällä Poikansa kuolemaan ihmisten puolesta.
Jeesuksen kuoleman ulottuvuudet
Mitä Jeesuksen kuolema sai aikaan
teknisesti ottaen? Kaikenkattavaa teoriaa ei voi laatia, sillä Golgatan ainutlaatuisille
tapahtumille ei ole vertailukohtia. Sovituskuoleman sisäistä logiikkaa voi
oivaltaa tutustumalla kielikuviin, joita Raamattu käyttää siitä puhuessaan. Seuraavat
yhdeksän ulottuvuutta ovat vain esimerkkejä suuresta valikoimasta, ja jokainen
niistä valottaa yhtä puolta historian merkittävimmästä tapahtumasta.
Jeesus toimi ristillä ihmiskunnan ja
Jumalan edustajana. Periaatteessa oli mahdollista, että ihmisten joukosta
astuu esiin yksi edustaja ottamaan vastaan Jumalan koko vihan – myös tällöin
viha kohdistuu ihmiskuntaan, vaikkei se jokaista yksilöä tavoitakaan. Käytännössä
tämä ei ollut vaihtoehto, koska jokainen on syntinen: syntisten edustaja ei voi
itse kuulua edustamaansa joukkoon. Ihmisillä ei siis ollut (eikä ole) mitään
keinoa sovittaa Jumalan vihaa. Siksi Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Koska
Jeesus on ihmisenä osa ihmiskuntaa, hän pystyi toimimaan ihmiskuntaan
kohdistuvan vihan maalitauluna. Ja koska Jeesus on Jumalana synnitön, hän pystyi
toimimaan syntisten edustajana. Jeesus on edustaja kahteen suuntaan: hän on se,
jonka Jumala näkee katsoessaan ihmiskuntaa ja jonka me näemme katsoessamme
Jumalaa. Siksi on oikein sanoa, että Jeesus kuoli puolestamme. Jos hän
ei olisi tullut yhdeksi meistä, me olisimme joutuneet kohtaamaan Jumalan vihan.
Nyt hän koki ristillä rangaistuksen kaikista synneistämme.
Toisaalta ristiinnaulittu Jeesus on uhri.
Uhraaminen on synnit sovittava rituaali, jonka oikeasta toimittamisesta Jumala
oli antanut tarkat ohjeet israelilaisille. Synnin palkka on kuolema, ja synnin
brutaalit seuraukset joutui kantamaan ihmisen sijaan uhrieläin. Usein luullaan,
että uhrin tarkoitus oli tyydyttää Jumalan verenhimoa, ja väkivallan humalluttamana
Jumala saattoi katsoa ihmisten rikkomuksia sormien läpi. Raamatullinen uhri ei
kuitenkaan ole jumalallinen itsepetos, vaan sen logiikka perustuu uhrin
samaistamiseen synnin kanssa. Papilla oli valta siirtää ihmisen synnit
uhrieläimeen, jolloin eläin ja synti tulivat yhdeksi – uhri ”tehtiin synniksi”.
Kun uhrieläin tuhottiin, myös ihmisen tekemä synti tuhoutui. Näin ihmisessä ei
enää ollut syntiä, johon Jumalan viha kohdistuisi. Sama tapahtui Jeesuksessa,
joka tehtiin synniksi meidän vuoksemme siirtämällä pahat tekomme häneen (2.
Kor. 5:21). Synti-Jeesus tuhottiin, joten Jumalalla ei ole mitään, mistä
rangaista kertakaikkiseen uhriin turvaavia.
Jeesus antoi ristillä elämänsä lunnaiksi.
Lunnaat pitää maksaa, jos tahtoo saada takaisin jotain itselleen kuuluvaa, joka
on jonkun toisen hallussa. Ihmiskunta oli kuoleman vankina, ja Jeesuksen elämä
oli meidän vapautemme hinta. On tärkeää olla viemättä kielikuvaa liian
pitkälle, ja esimerkiksi kuvitella Jeesuksen maksaneen lunnaat Saatanalle.
Lunnas-ajattelun ydin on siinä, että kun Kristus antoi henkensä, kuoleman
portit aukesivat ja ihmissielut vapautuivat palaamaan Jumalan yhteyteen. Siten
Kristuksen kuolema on myös voitto pimeyden voimista. Hän saattoi häpeään
synnin (riistämällä sen kuolettavan mahdin), kuoleman (antamalla vainajille
uuden elämän) ja perkeleen (tekemällä tyhjiksi sen suunnitelmat). Jeesuksen
pahuudennolaamisprojekti huipentui hänen ylösnousemukseensa. Vaikka teemmekin
edelleen syntiä, kuolemme ja kärsimme paholaisen metkuista, lunastus ei
epäonnistunut. Voitto on maksettu Jeesuksen tilille, ja kun tarpeeksi monta
on päässyt pelastukseen sisälle, Jeesus nostaa tilinsä tyhjäksi ja iankaikkinen
elämä alkaa.
Jeesuksen kuolemassa solmittiin liitto
Jumalan ja ihmisten välille. Raamatun mukaan Jumala on joitakin kertoja
historiassa tarjonnut ihmisille liittoa, lupausta pitää huolta ihmisistä, jos
nämä tottelevat määrättyjä ehtoja. Jumalan liitot eivät perustu ihmisten
ansioihin vaan Jumalan hyvään tahtoon. Muinaisessa maailmassa liitot solmittiin
verenvuodatuksen kautta: esimerkki tästä on avioliitto, johon liittyi
olennaisesti hääyönä vuotanut veri. Jeesuksen veri on liiton veri, jonka kautta
tuli voimaan uusi liitto. Sen sopimusehtojen mukaan jokainen, joka uskoo
Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi ja omakseen iankaikkisen elämän.
Ristillä Jeesus tuli Jumalan kiroamaksi.
Mooseksen lain mukaan jokainen, joka ”ripustetaan puuhun”, on kirottu (5. Moos.
21:22). Se merkitsee joutumista ulos Jumalan kansasta ja tulemista
samaistetuksi ei-juutalaisiin pakanoihin. Kun Jeesus ripustettiin ristinpuuhun,
hän joutui kokemaan hirveimmän kohtalon, minkä ajan juutalainen saattoi kokea.
Mutta koska Jumalan poika tuli pakanoiden kaltaiseksi, myös meille syntyjämme
pakanoille, avattiin tie Jumalan yhteyteen yhdessä juutalaisten kanssa. Juuri
siksi sopivin väline pelastajan teloittamiseksi oli puinen risti. Ristiinnaulittu
Kristus samaistui myös kaikkiin ihmisiin osallistumalla ihmiskunnan
kohtaloon. Jeesus on käynyt läpi samat kivut, kärsimykset ja kuoleman,
jotka määrittävät ihmiskunnan elämää. Koska Jumalan Pojan ja ihmisten kohtalo
on näin sulautettu yhteen, myös me voimme osallistua hänen kohtaloonsa. Siksi pääsemme uskon kautta osallisiksi Jeesuksen saavutuksista: ylösnousemuksesta,
vapaudesta ja täydellisestä yhteydestä Jumalaan.
Viimeisenä ulottuvuutena risti on Jumalan
rakkauden osoitus. Levittämällä runnellut kätensä tikkuiselle ristille
lävistettäväksi Jeesus sanoo: ”Näin paljon olen valmis tekemään, että saisin
sinut omakseni.” Muut jumalat voivat sanoa rakastavansa ihmisiä, jos nämä vain
ovat kuuliaisia, mutta vain yksi luopui rakkaimmastaan sellaisten ihmisten
hyväksi, jotka joka päivä rikkovat hänen käskyjään vastaan. Jumala oli
Jeesuksessa, ja meni rakkautensa epätoivossa niin pitkälle kuin mahdollista
saadakseen meidät tajuamaan, kuinka paljon hän meistä välittää.
Lopuksi
Golgatalla kaikki muuttui. Jumalan viha laantui
kun hän vuodatti sen syntisen ihmiskunnan edustajaan. Jeesus heittäytyi luodin
eteen ja kuoli puolestamme. Saamme iloita vapaudesta, sillä kaikki syntimme
tuhottiin ainutkertaisessa uhrissamme. Kristus lunasti meidät vapaiksi
hengellään saattaen pimeyden voimat häpeään. Hän solmi ikuisen liiton Jumalan ja
ihmisten välille ja tuli kirotuksi avatakseen kaikille pääsyn Jumalan yhteyteen.
Hän osallistui meidän kuolemaamme, jotta me voisimme osallistua hänen
elämäänsä.
Jeesus kuoli vuoksemme silloin, kun me olimme
synnin tähden Jumalan vihan alaisia emmekä tahtoneet liikuttaa eväämmekään
hänen suuntaansa. Sen vuoksi voimme olla varmoja, että Jumalalle kelpaa
tänäänkin jokainen riippumatta siitä, kuinka hyvin hänen tahtoaan osaa
noudattaa. Ristissä yhdistyy Jumalan pyhyys ja rakkaus.
Tuosta "tehtiin synniksi"-aspektista olen lukenut lisäksi toisenlaisen opetuksen, joka löytyy osoitteesta http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/sovitus.htm
VastaaPoistaTuossa opetuksessa korostetaan, että Jeesus kuoli täysin viattomana, eikä joutunut synnin kanssa "kosketuksiin" sillä tavalla kuin usein ymmärretään. Mitä mieltä olet ko. opetuksesta?
Syntiä ei pidä ymmärtää jonain konkreettisena aineena, jonka kanssa voi joutua kosketuksiin. Kun sanotaan, että Jumala siirsi synnit Jeesukseen, lähestytään kielikuvan kautta jotain sellaista, jonka olemusta ei voi sanoin kuvata. Siksi en näe ristiriitaa kirjoittajan ja minun näkemysten välillä: kyse on eri näkökulmista samaan sanoinkuvaamattomaan todellisuuteen.
VastaaPoista