Harhaoppia

Tämä teksti on toinen osa Raamatun ensimmäistä lukua käsittelevien bloggausten sarjassa. Genesiksen ensimmäistä lukua (jota kutsun epätarkasti ”luomiskertomukseksi”) tieteellisen maailmankuvan edelläkävijänä tarkastellut ensimmäinen osa ilmestyi peräti yhdeksän kuukautta sitten, eli uusien kirjoitelmien ilmaantumistiheys on täysin satunnainen. Tässä tekstissä käsittelen sitä, miten heprealainen käsitys olemassaolon luonteesta vaikuttaa luomiskertomuksen tulkintaan.

Pappi tuokoon linnun alttarin luo, repäisköön irti pään ja polttakoon sen alttarilla. Mutta veri on puserrettava alttarin kylkeen. (3. Moos. 1:17) Eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis(…) Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. (3. Moos. 12:4–7) "Kukaan, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa kuulua Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:2) Kristitty uskoo Raamatun olevan Jumalan sanaa. Siitä huolimatta tuskin kukaan uskova noudattaa kaikkia sen käskyjä, varsinkaan niitä, jotka löytyvät sen viidestä ensimmäisestä kirjasta. Nuo kirjat tunnetaan nimellä Mooseksen laki. Moni uskova perustelee käytäntöään sillä, että Mooseksen kirjat ovat niin vanhoja, ettei niissä olevia neuvoja voi soveltaa nykykulttuuriin. Ei-kristitystä saattaa taas näyttää siltä, että kristityt tottelevat vain niitä