Miksi kristityt eivät noudata Vanhan testamentin käskyjä?

Pappi tuokoon linnun alttarin luo, repäisköön irti pään ja polttakoon sen alttarilla. Mutta veri on puserrettava alttarin kylkeen. (3. Moos. 1:17)

Eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis(…) Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. (3. Moos. 12:4–7)

"Kukaan, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa kuulua Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:2)

Kristitty uskoo Raamatun olevan Jumalan sanaa. Siitä huolimatta tuskin kukaan uskova noudattaa kaikkia sen käskyjä, varsinkaan niitä, jotka löytyvät sen viidestä ensimmäisestä kirjasta. Nuo kirjat tunnetaan nimellä Mooseksen laki. Moni uskova perustelee käytäntöään sillä, että Mooseksen kirjat ovat niin vanhoja, ettei niissä olevia neuvoja voi soveltaa nykykulttuuriin. Ei-kristitystä saattaa taas näyttää siltä, että kristityt tottelevat vain niitä käskyjä, joista tykkäävät, ja ummistavat silmänsä brutaaleilta uhri- ja kivittämislaeilta.

Kumpikin näkemys on pielessä. Mooseksen lakia ei pidä hylätä siksi, että se kuuluu toiseen kulttuuriin – muutenhan koko Raamattu pitäisi heittää romukoppaan. Toisaalta kristityt eivät myöskään syyllisty rusinat pullasta –raamatuntulkintaan jättäessään Mooseksen kirjojen käskyt huomiotta, vaan toimivat siinä aivan niin kuin pitääkin. Itse asiassa Mooseksen lain noudattaminen olisi Raamatun vastaista.

Jeesus laittoi Mooseksen eläkkeelle

Syy Mooseksen lain hylkäämiseen löytyy Uudesta testamentista. Sen kirjoittajat eivät ajatelleet, että brutaalit rituaalit olisivat menneet muodista, vaan että oli tapahtunut pelastushistoriallinen käänne: lopun aikojen Messias oli saapunut. Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus tarkoittivat käytännössä, että maailmanloppu oli tullut ja mennyt. Nyt oli alkanut uusi maailma, jossa pätivät uudet säännöt. Tämä merkitsi vanhaan maailmaan kuuluvien Mooseksen kirjojen aseman radikaalia mullistumista.

Juutalaisille lain noudattaminen oli merkki, joka erotti Jumalan kansan pakanoista. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jumala teki jotain ennenkuulumatonta: Hän antoi Pyhän Henkensä myös ei-juutalaisille ja siten osoitti hyväksyvänsä lapsikseen nekin, jotka eivät tienneet Mooseksesta mitään. Juutalaistaustaisille varhaiskristityille tämä oli valtava shokki. Apostolien tekojen 12. luku kertoo, kuinka varhaiskirkko kokoontui hätäkokoukseen pohtimaan Mooseksen lain roolia kristinuskossa. Tulos oli yksimielinen: koska Jumala todistettavasti oli alkanut pelastaa Jeesukseen uskovia ei-juutalaisia, ei ollut mitään syytä vaatia heiltä Mooseksen lain noudattamista. Asiat jo olivat kunnossa heidän ja Jumalan välillä. Kun kysymys nousi uudelleen esiin reilun vuosikymmenen päästä, apostoli Paavali kirjoitti raivoissaan: ”Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle” (Gal. 5:4).  Hän meni jopa niin pitkälle, että kirosi kaikki, jotka muuta väittivät (Gal. 1:8). Kristitty ei siis saa noudattaa kaikkia Raamatun käskyjä, sillä se olisi Raamatun mukaan mitä vakavin synti.

Kielletty hedelmä.
(Wikimedia Commons)

Miksi Jumala sitten antoi lain, jota ei saa noudattaa? Mooseksen laki oli sääntökirja, jota tottelemalla Israelin kansa pysyi liitossa, jonka Jumala oli tehnyt sen kanssa silkasta rakkaudesta. Jumala liiton toisena osapuolena puolestaan lupasi suojella Israelia sen vihollisilta ja ylläpitää sen hyvinvointia. Liiton aika päättyi, kun Jumala teki Jeesuksen kuoleman kautta uuden liiton koko ihmiskunnan kanssa. Hän lupasi antaa ikuisen elämän jokaiselle, joka uskoo Hänen Poikaansa. Vanhan liiton ja Mooseksen lain tehtävä oli pitää valittu kansa ruodussa siihen saakka, kunnes Messias tulisi. Paavalin sanoin: ”Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti” (Gal. 3:24). Mooseksen laki koskee meitä yhtä vähän kuin Jeesuksen opetuslapsilleen antama käsky hakea naapurikylästä aasintamma ja varsa (Matt. 21:2), sillä se ei ole tarkoitettu meille ja se oli sitova vain tietyssä historiallisessa kontekstissa. Mooses palveli aikansa, mutta kun Jeesus tuli, hän siirtyi suosiolla sivuun viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Ei enää sääntöjä – vai onko?

Jos laki ei kerran koske kristittyä, saako hän tehdä mitä haluaa? Sovittiko Jeesus synnit niin sopiviksi, että kaikesta on tullut luvallista? Tässä kohden monen uskovan teologinen selkäydin neuvoo, että ehkä Mooseksen lakia ei pidäkään heittää kokonaan menemään. Moni onkin sitä mieltä, että lain rituaaliset osat – kuten uhri- ja pukeutumissäännöt – eivät ole enää voimassa, mutta sen eettiset käskyt – niin kuin kymmenen käskyä – sitovat uskovaa edelleen.

Äkkiseltään jaottelu kuulostaa hyvältä, mutta se kompastuu moneen seikkaan. Ensinnäkin jako rituaalisiin ja eettisiin käskyihin on keinotekoinen eikä perustu Raamattuun, jossa ne kietoutuvat tiukasti toisiinsa. Kymmentä käskyä pidetään yleisesti kristillisen etiikan perustana. Niihin sisältyvät sapattikäsky ja kuvakielto ovat kuitenkin selvästi rituaalisen elämän piiriin kuuluvia. Laista ei voi poimia eettisiä makupaloja ilman, että uskonnollista rihmastoa tulee mukana. Toiseksi Uusi testamentti on hyvin selväsanainen: Kristus täytti koko lain, ja jos noudattaa yhtä sen käskyistä, on velvollinen noudattamaan kaikkia (Gal. 5:3). On valittava joko laki tai Jeesus, eikä napsia parhaita paloja kummastakin.

Vaikka vanhan liiton laki onkin mennyttä, kristityt eivät elä ilman käskyjä: heitä sitoo uusi rakkauden laki. Sloganiin ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” tiivistyvä rakkauden laki tulee parhaiten esiin Jeesuksen opetuksessa, mutta kaikki Uuden testamentin eettiset kehotukset ovat sen eri ulottuvuuksien luotaamista. Se ei sisällä rituaalimääräyksiä, mutta eettisiltä vaatimuksiltaan se on Mooseksen lakia tiukempi: kun ennen aviorikoksen tekeminen oli rangaistavaa, nyt jo pelkkä himokas katse kielletään (Matt. 5:27–28). Siksi on erehdys luulla, että esimerkiksi kristillinen seksuaalietiikka olisi Mooseksen lakia suvaitsevaisempaa. Merkittävä ero rakkauden lain ja Mooseksen lain välillä on se, että rikkomuksista ei enää tule kiviä niskaan tai muitakaan maallisia sanktioita. Jeesus kärsi jo rangaistuksen puolestamme.

Koska Mooseksen lain taustalla on sama Jumala, joka antoi Uuden testamentin käskyt, se mukailee tietyin osin rakkauden lakia. Siksi kristitty voi löytää elämänohjeita myös Raamatun alkulehdiltä siinä määrin, kuin sen käskyt käyvät yksiin Uuden testamentin julistuksen kanssa. Ne eivät kuitenkaan ole velvoittavia pykäliä, vaan satunnaisia jälkiä sen elävän rakkauden ilmenemistavoista, jonka Pyhä Henki tahtoo istuttaa jokaisen sydämeen.

Lopuksi: Onko Mooseksen lailla mitään merkitystä kristitylle?

Jeesuksessa Jumala solmi ihmisten kanssa uuden liiton. Uudessa liitossa ei Mooseksen laki enää kuulu noudatettavaksi, vaan Jumalan kansan tulee toimia rakkauden lain mukaan. Mutta mitä Mooseksen laki tekee kristittyjen Raamatussa, jos sitä ei enää pidä totella?

Mooseksen kirjat ovat edelleen Jumalan sanaa. Vaikka niillä ei enää olekaan samaa tehtävää kuin ennen Jeesusta, niihin paneutuminen on aivan yhtä hyödyllistä kuin Raamatun lukeminen muutenkin. Ne antavat välttämätöntä taustatietoa Vanhan testamentin kuvaamien tapahtumien ymmärtämiseksi ja avaavat kiinnostavia ikkunoita valitun kansan muinaishistoriaan.

Mooseksen lailla on myös syvällisempi merkitys. Jeesus sanoi tulleensa täyttämään lain (Matt. 5:17), mikä tarkoittaa, että Hänessä ruumiillistuivat siinä ilmenevät periaatteet. Siksi Mooseksen lakia tulee lukea etsien johtolankoja Jeesuksesta. Lain ruoka- ja pukeutumissäännöt muistuttavat siitä Jeesuksen antamasta esikuvasta, että kaikki Hänen elämänalueensa kuuluivat Jumalalle. Rangaistusmääräyksissä ilmenee se Jumalan oikeudenmukainen viha, jolta me vältyimme, kun Jeesus kohtasi sen ristillä puolestamme. Uhrilaeissa välähtelee Jeesuksen verinen kuolema, johon turvautumalla saa kaikki synnit anteeksi. Juutalaisille Mooseksen laki on Raamatun kruununjalokivi, mutta kristityille se osoittaa kohti kruunun kantajaa, Jeesusta.