Jumala ei ole kristitty

Olen kristitty ja kuulun helluntaiseurakuntaan. Uskontoni on määräytynyt kulttuurin, perheen ja elämäni sattumanvaraisuuden perusteella. Jos olisin syntynyt Intiaan, olisin todennäköisesti hindu ja palvoisin Kristuksen sijaan Krishnaa. Jotkut ateistit ovatkin kysyneet, millä perusteella juuri kristinuskon Jumala olisi olemassa, eikä jokin niistä ainakin 2700 muusta jumalasta, joihin ihmiset uskovat? Kristitty on ateisti vaikka kuinka monen Jumalan suhteen - ateisti menee vain yhden Jumalan verran pidemmälle.

Vaikka nämä huomiot ovatkin nokkelia, ne perustuvat virheelliseen käsitykseen siitä, mitä sana “Jumala” tarkoittaa. Jos kristinuskon Jumala on olemassa, hän ei ole kristinuskon Jumala.

Monet jumalat ja Abrahamin Jumala

Miksei Jumalan sijoittaminen yhdeksi 2700:sta toimi? Karsitaan hieman ehdokkaita Ainoaksi Tosi Jumalaksi.

Niin kuin aiemmassa tekstissä kirjoitin, isolla jiillä kirjoitettuna Jumala tarkoittaa eri asiaa kuin pienen jiin jumalat. Koska meitä ei juuri nyt kiinnosta jumalien olemassaolo vaan se, mikä korkeimmista tuonpuoleisista olemassaolon lähteistä eli isolla Jiillä kirjoitetuista Jumalista on olemassa, zeukset, thorit ja parvatit voidaan tiputtaa kisasta pois.

Vaihtoehtoja jää pienempi joukko. Merkittävimmät uskonnot, joissa uskotaan isolla kirjoitettuun Jumalaan ovat juutalaisuus, kristinusko, islam ja eräät hindulaisuuden muodot. Näistä juutalaiset ja kristityt tarkoittavat samaa asiaa Jumalasta puhuessaan, sillä kristityt uskovat Jeesuksen Jumalaan ja Jeesus on juutalainen. Juutalaisuuden ja kristinuskon Jumalten väittäminen eri asioiksi muistuttaa kristinuskossa harhaoppina pidettyä markionilaisuutta, jossa Vanhan ja Uuden testamentin Jumalia pidettiin eri olentoina.

Juutalaiselle asia voi olla hankalampi hyväksyä kristillisen kolminaisuusopin takia. Sen mukaan Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kristityt eivät ajattele kolminaisuuden olevan jokin päälleliimattu lisuke Jumalan muiden ominaisuuksien joukkoon vaan hänen olemuksensa ydin.

Teologiset erot näiden uskontojen välillä ovat yhteensovittamattomia. Siitä huolimatta kristinusko opettaa, että kristitty ja juutalainen rukoilevat samaa Jumalaa – ja se on järisyttävää. Herää kysymys, onko olemassa muitakin uskontoja, joissa lähestytään samaa Jumalaa eri nimellä.

Luonnollinen ehdokas samaa Jumalaa palvovaksi uskonnoksi on islam. Sekin opettaa uskoa siihen Jumalaan, joka puhutteli kantaisä Abrahamia ja myöhempiä profeettoja. Siis siihen, johon juutalaiset ja kristityt uskovat. Kaikki kolme opettavat, että on yksi Jumala, joka on ääretön, tuonpuoleinen, ikuinen, aineeton, täydellisen hyvä, kaikkivaltias ja niin edelleen.

Historiallisesta näkökulmasta on itsestäänselvää, että Lähi-idästä kotoisin olevissa suurissa monoteistisissa uskonnoissa uskotaan samaan Jumalaan. On totta, että ne väittävät hänestä monia radikaalisti erilaisia asioita. Se ei kuitenkaan vaikuta olevan olennaista kysymyksemme kannalta. Jos se ei haittaa juutalaisuuden kohdalla, ei se haittaa islaminkaan kohdalla.

Kaikkien uskontojen Jumala?

Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat, että Jumalan pelastava työ liittyy Abrahamin ja hänen jälkeläistensä vaiheisiin. Entä sellaiset uskonnot, jotka eivät tule samoista historiallisista juurista? Voidaanko niiden palvonnan kohdetta pitää samana kuin Lähi-idästä kotoisin olevien uskontojen Jumalaa?

Otetaan esimerkiksi maailman vanhin uskonto, hindulaisuus. Sitä pidetään tavallisesti polyteistisenä eli monijumalaisena uskontona, ja siltä sen värikkäät seremoniat näyttävätkin. Useimpien hindulaisten koulukuntien mukaan kaikki jumalat ovat kuitenkin yhden tuonpuoleisen, aineettoman ja mystisen jumaluuden ilmenemismuotoja. Sitä kutsutaan yleensä Brahmaniksi.

Brahman on Olemassaolon, Tietoisuuden ja Hurmion perusta. Kun hindu rukoilee Hanumania, Shivaa tai muita jumalia, hänen uskontonsa filosofisen tulkinnan mukaan palvonta kohdistuu todellisuudessa Brahmaniin, Jumalaan. Eri jumalat ovat yhden Jumalan eri puolten ilmentymiä tai vertauskuvia. Onko Brahman kristittyjen Jumala?

Raamatusta löytyy tekstejä, jotka tuntuvat viittaavat siihen suuntaan. 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Abraham kohtaa mystisen hahmon, Melkisedekin, jonka kerrotaan olevan El Eljon -nimisen jumalan pappi. Abraham tunnustaa Melkisedekin pappeuden antamalla tälle kymmenykset.

Tapaus hämmentää raamatunlukijaa. Ideahan oli, että Jumala pelastaa maailman Abrahamin perheen kautta. Miten sitten takavasemmalta voi tarinaan saapastella kaveri, joka tuntee Jumalan muuta kautta ja kutsuu häntä eri nimellä?

On kuin kertoja haluaisi sanoa, että Jumalalla on menossa monia sellaisia projekteja, joista lukija ei tiedä mitään. Eikä tämä ole ainoa raamatullinen esimerkki, vaan esimerkiksi Uuteen testamenttiin tallennetussa Paavalin puheessa ateenalaisille (Ap. t. 17:22–31) tapahtuu jotain samanlaista.

Siksi voisi ajatella, että jos uskonnon väitteet Jumalasta vastaavat  Abrahamin Jumalaa olennaisilta osin, ne puhuvat samasta asiasta. Filosofinen hindulainen käsitys Brahmanin olemuksesta on samanlainen kuin Lähi-idän uskonnoissa. Arvelen, että kun hindu rukoilee Brahmania ja minä Jahvea, sama Jumala kuulee.

Ehkä kaikissa uskonnoissa, joissa uskotaan isolla kirjoitettuun Jumalaan, puhutaan samasta asiasta. Ärsyttävä sanonta on oikeassa: jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, se todennäköisesti on ankka.

Usko Jumalaan mahdollistaa erityisen suvaitsevaisuuden. Ateisti joutuu ajattelemaan, että suurin osa maailman ihmisistä ja eri uskonnoista on totaalisen väärässä kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä. Kristitty voi taas nähdä paljon hyvää muiden uskontojen ytimessä ja kenties oppia niiltä jotain Jumalastaan.

Vaikka kaikissa uskonnoissa uskottaisiinkin samaan Jumalaan, se ei automaattisesti tarkoita, että ne olisivat yhtä hyviä teitä samaan päämäärään. Olisi epäkunnioittavaa vähätellä niiden eroja. Kaikki uskonnot eivät opeta samoja asioita ja esimerkiksi Koraanin ja Raamatun saa opettamaan samaa sanomaa vain käyttämällä väkivaltaa.

Yksi tapa nähdä asia on ajatella, että suuret teistiset uskonnot ovat yhtä mieltä siitä, mikä Jumala on, mutta eri mieltä siitä, kuka hän on. Kristinuskon mukaan usko yhden Jumalan olemassaoloon on yhdentekevä metafyysinen käsitys verrattuna siihen, mitä on elää suhteessa Isään Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Se opettaa, että Jeesus on ihmiskunnan ainut pelastaja, ja jos joku kristitty tai ei-kristitty pelastuu, se tapahtuu hänen ristinkuolemansa kautta. Jeesus on tie sen Jumalan luokse, johon eri uskonnoissa uskotaan.

Uskovaiset eivät omista Jumalaa

Olisi virhe ajatella, että vain uskonnolliset ihmiset voivat uskoa Jumalaan. Tuskin perimmäinen todellisuus on erityisen kiinnostunut sellaisista, jotka tykkäävät rituaaleista ja perinteitä ylläpitävistä yhteisöistä. Joskus (monesti? useimmiten?) uskonnollisuus tulee Jumalan tuntemisen tielle.

On monia uskonnottomia katsomuksia, jotka hahmottavat kaiken takana olevan todellisuuden, jota ei aistien tai järjen avulla voi tavoittaa.

Yksi tällainen katsomus on eksistentiaalinen humanismi. Siinä argumentoidaan, että koska ihminen hahmottaa maailmankaikkeuden ja sen kappaleet omien tarpeittensa näkökulmasta, emme voi sanoa oikeastaan mitään perimmäistä todellisuudesta. Emme voi astua oman päämme ulkopuolelle ja katsoa maailmaa objektiivisesti.

Siksi ulkopuolisesta todellisuudesta voidaan sanoa vain, että se on ääretön sanoinkuvaamaton Mysteeri. Vaikka se itse jääkin ulottumattomiimme, se on läsnä kaikessa ja kenties antaa syvimmän merkityksen maailmalle. On houkuttelevaa leikitellä ajatuksella, että kenties eksistentialistisen humanismin “Mysteeri” ja eri uskontojen “Jumala” tarkoittavat samaa asiaa.

Kenties ihmisellä voi olla suhde Jumalaan, vaikkei hän itse sitä tietäisikään? Jos Jumala on olemassa ja hän todella on ääretön, silloin hän sulkee sisäänsä kaikki – ja uskonnottomat kenties jollakin erityisellä tavalla. Ehkä kristinuskon on tarkoitus olla uskonnotonta.

Jeesus ei turhaan Vuorisaarnassa onnitellut “hengellisesti köyhiä” siitä, että taivasten valtakunta on heidän. Johanneksen ilmestyksen luvussa 22 kuvataan valtakunnan lopullisesta tulemista. Siinä profeetta panee merkille, että uudessa luomakunnassa ei ole temppeliä, kaikkien uskonnollisten instituutioiden symbolia.

Jumala on kokemus

Miten niin monen uskonnon piirissä on päädytty uskomaan saman Jumalan olemassaoloon? En tiedä vastausta, mutta enpä yllättyisi, jos taustalla olisivat sellaiset uskonnolliset tai mystiset kokemukset, joita omassa uskonnollisessa traditiossani kutsutaan Pyhän Hengen läsnäolon kokemiseksi.

Epätieteellinen hypoteesini on, että sama tuonpuoleisen pyhyyden kokemus on uskonnosta riippumaton ja on kenties kaiken uskonnollisuuden perusta. Sana "Jumala" viittaa monen uskovan elämässä aitoon kokemukseen. Se on laadultaan sellainen, ettei siihen ei voi viitata millään muulla sanalla.

Entä jos Jumala on vain psykologinen ilmiö, jolla on luonnollinen selitys? En pidä sitä todennäköisenä, mutta jos niin olisi, se olisi minulle täysin ookoo.

Kristittynä minulle on tärkeää oppia tuntemaan Jumala ja rakastaa häntä, niin kuin Jeesus opetti. Jos Jumala paljastuisi “pelkäksi” luonnolliseksi psykologiseksi ilmiöksi, olisin innoissani. Se merkitsisi, että tietäisin entistä paremmin, millainen hän on ja nykyisistä vääristä jumalakäsityksistäni vapautuneena pystyisin rakastamaan häntä aidommin.

__________________

Tämä teksti on negatiivisen teologian sarjan osa 3. Sarjan kaikki osat:

Osa 1: Jumala ei ole mies

Osa 2: Jumala ei ole jumala

Osa 3: Jumala ei ole kristitty

Osa 4: Jumala ei ole pisteidenlaskija

Osa 5: Jumala ei ole konservatiivi

Osa 6: Jumala ei ole henkilö

Osa 7: Jumala ei ole Jumala (edes isolla j:llä)

Osa 8: Jumala ei ole olemassa ja tietää sen itsekin