Jumala ei ole mies



En mielelläni kerro julkisesti uskovani Jumalaan, koska en halua vaikuttaa idiootilta. Leimautuminen ihmiseksi, joka kuvittelee, että jossain pilven reunalla istuu vanha harmaapartainen mies, ei varsinaisesti kuulu elämäntavoitteisiini. Sellaisena Jumala esiintyy esimerkiksi Michelangelon kuuluisassa freskossa Aatamin luominen, kuten myös monen ihmisen mielikuvituksessa. 

Teini-iässä on tavallista torjua lapsuuden turvallisuutta tuonut usko kirjaimelliseen taivaan isään, koska siinä ei ole mitään järkeä. Monelle sana “Jumala” tarkoittaa jossain olevaa voimakasta vanhaa miestä. Sellaisen henkilön mielestä voi olla järjenvastaista, että joku muuten täyspäiseltä vaikuttava aikuinen kertoo uskovansa häneen. En yhtään syytä ihmistä, joka ei pysty uskomaan tällaisen ukkoylijumalan olemassaoloon - en minäkään usko. Jumalaan minä kyllä uskon, mutta hän ei ole mies.

Sukupuoleton Jumala

Suurissa teistisissä maailmanuskonnoissa (kristinusko mukaanlukien) sana Jumala ei tarkoita Michelangelon taiteessa patsastelevaa yläilmojen urosta, vaan perimmäistä persoonallista todellisuutta. Juutalaisuus, islam, kristinusko ja filosofinen hindulaisuus opettavat, että Jumala ei ole jossain ylhäällä asustava äijänkäppyrä, vaan tuonpuoleinen, ääretön, olemukseltaan sanoinkuvaamaton kaiken olemassaolevan lähde ja syy. Ja olisi absurdia kuvitella, että hänellä olisi sukupuoli. 

Sukupuoli liittyy lisääntymiseen ja sosiaaliseen identiteettiin, ja niissä on kysymys lajitoverien välisestä kanssakäymisestä. Teististen uskontojen väite on, että Jumala on yksi, joten hänellä ei ole lajitovereita. Siksi kaikki puhe Jumalan sukupuolesta on parhaimmillaankin vertauskuvallista. Perimmäisellä todellisuudella ei ole pippeliä.

Tämän ymmärsivät jo muinaiset israelilaiset. Vanhan testamentin alussa olevan luomiskertomuksen mukaan “Jumala loi ihmisen (hepreaksi “adamin”) omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Hän ei luo vain miestä kuvakseen, vaan ihmisen, miehen ja naisen. Michelangelon maalaus on siis jäänyt kesken - puolet Aatamista puuttuu! 

Luomiskertomuksesta näyttäisi seuraavan, että jos Jumalan kuva on mies ja nainen, Jumalassa itsessään täytyy jollakin tavalla olla sekä maskuliinisuuta että feminiinisyyttä. Jumala ei sovi kulttuurimme kaksijakoiseen eli binääriseen sukupuolijärjestelmään.

Kristinuskossa Jumalan ei-sukupuolisuus tai kaikki-sukupuolisuus on tiedostettu aina. Jumalaan liitetyt maskuliiniset nimitykset kuten “Isä”, “Poika” tai “Herra”, on tulkittu vertauskuvallisina viittauksina Jumalan eri rooleihin ilman sukupuolista ulottuvuutta. Miksi sitten kristityt pitävät kiinni tavasta nimittää Jumalaa ennen kaikkea isäksi? Se on Jeesuksen syytä. 

Miksi Jeesus puhui isästä?

Evankeliumien mukaan “isä” oli Jeesuksen suosikki Jumalan eri nimistä. Hänelle Jumala ei ollut ensisijaisesti tuomari tai lain antaja, vaan läheinen, lempeä ja lapsiaan tasapuolisesti rakastava - siis kuin hyvä isä, jonka perheeseen kaikki ovat tervetulleita. Tämä liittyi Jeesuksen sanomaan Jumalan valtakunnasta, joka tulisi maailmaan radikaalilla, odottamattomalla ja rajat rakkauden nimissä ylittävällä tavalla.

On mahdotonta kurkistaa Jeesuksen pään sisälle ja päätellä tarkasti, miksi hän kutsui Jumalaa juuri isäksi, mutta historialliseen yhteyteen tutustuminen antaa valoa asiaan. Jeesus oli juutalainen, ja patriarkaalisessa juutalaisessa kulttuurissa Jumalan kuvaaminen maskuliinisena oli itsestäänselvää. 

Toiseksi Jeesuksella oli jo äiti, Maria, ja ainakin myöhemmän teologian näkökulmasta olisi ollut vaikeaselkoista, jos hän olisi nimittänyt toistakin “vanhempaansa” (vertauskuva sekin) äidiksi. 

Kolmanneksi miehet menivät tavallisesti itseään paljon nuorempien naisten kanssa naimisiin ja kuolivat nuorina jättäen jälkeensä liudan isättä kasvavia lapsia. On spekuloitu, että Jumalan kuvaaminen kaikkien ihmisten isänä olisi ollut tästä syystä erityisen puhuttelevaa Jeesuksen aikalaisille. Jeesuksen tarkoituksena oli tuskin opettaa Jumalan sukupuolesta.

Jumalan feminiininen puoli ja Raamattu

Raamattu on syntynyt patriarkaalisissa kulttuureissa, joissa naisten asema oli monella tapaa heikompi kuin miesten. Siksi Luojaa kuvataan sen sivuilla tavallisesti maskuliinisena - lähes aina. Kuitenkin Vanhassa testamentissa on myös tekstejä, jotka tuovat esiin feminiinisiä puolia Jumalasta. Häntä verrataan esimerkiksi synnyttävään äitiin ja karhuemoon. On myös mahdollista, että Vanhan testamentin termi  “El-Shaddai”, joka yleensä suomennetaan Kaikkivaltiaaksi, tarkoittaa alkujaan “Jumala, jolla on rinnat.” 

Sananlaskujen kirjassa kuvataan naispuolista Viisautta, joka ilmenee maailmankaikkeudessa ja oli työssä maailman luomisessa. Nykyään sitä pidetään tavallisesti Jumalan taitavan toiminnan vertauskuvana. Varhaiset kristityt näkivät tässä Sofiaksi kutsumassaan jumalatarmaisessa hahmossa viittauksen kolmiyhteisen Jumalan toiseen persoonaan ennen hänen syntymistään ihmis-Jeesukseksi. Varhaisen kristinuskon jumalapuheen sukupuolisuus oli yllättävän liukuvaa.

Jumala on suurempi kuin sukupuoli

Ei vaikuta kaukaa haetulta hypoteesilta, että Jumalan pitäminen kirjaimellisesti miespuolisena on yksi taustatekijöistä siinä epätasa-arvossa, jota naiset ovat joutuneet kokemaan ja yhä kokevat länsimaissa. Siksi on tärkeää korostaa sitä, että sanalla “Jumala” viitataan todellisuuteen, joka on yhtä paljon maskuliininen kuin feminiininenkin - eikä kirjaimellisesti kumpaakaan. 

Uuden testamentin aikana käsitys isän ja äidin rooleista sikiön kehityksessä oli erilainen kuin nykyään. Äidin kohdun uskottiin olevan pelkkä passiivinen kasvualusta isän siemenelle, joka sisälsi lapsen kaikki rakennuspalikat. Tästä näkökulmasta Jumalan kutsuminen Isäksi tarkoittaisi, että hän on kaiken alullepanija ja ainut alkulähde. Nykyään tiedetään, että lapsen geeneistä puolet tulee isältä ja puolet äidiltä. Siksi eräät feministiteologit ovat esittäneet, että jos nykyaikana halutaan ilmaista samanlainen käsitys Jumalasta kuin mitä antiikin kristityt tarkoittivat, häntä pitäisi kutsua Isän sijaan Isäksi ja Äidiksi.

Jos ajatus taivaalla lentävästä valkopartaisesta ukkelista tuntuu naurettavalta, ei kannata luopua uskosta Jumalaan vaan Joulupukkiin. Useimmilla ateisteilla on tietenkin paljon hienostuneempia syitä epäuskolleen. Jotkin niistä kuitenkin johtuvat siitä, ettei Jumalan käsitettä ole ymmärretty oikein. Tulevat postaukset jatkavat nyt aloittamaani negatiivisen teologian sarjaa, jossa tarkastelen Jumalan käsitettä siitä näkökulmasta, mitä hän ei ole.


______________

Tämä teksti on negatiivisen teologian sarjan osa 1. Sarjan kaikki osat:


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko Jumala sadisti? Kamppailuni helvettiopin kanssa

Harhaoppia on nyt myös podcast

Ehkä Jumala ei olekaan kaikkivaltias