Jos luomiskertomus ei ole historiallista faktaa, niin mitä sitten?


Olin uskovainen nuori. Se tarkoitti, että velvollisuuteni oli uskoa Raamattuun kirjaimellisesti. Siihen kuului myös Raamatun puolustaminen.

Verisimmät taistelut käytiin Jumalan sanan kolmesta ensimmäisestä luvusta. Maailma syntyi seitsemässä päivässä 6 000 vuotta sitten ja puhuva käärme houkutteli ensimmäiset ihmiset syömään kielletystä puusta, sanoivat tiedemiehet mitä hyvänsä.

Nyt olen uskovainen aikuinen, ja vakuuttunut siitä, että Raamatun kolme ensimmäistä lukua eivät ole kirjaimellista historiaa. Käsitykseeni on vaikuttanut ennen kaikkea pintapuolinen perehtyminen luonnontieteesiin (erityisesti evoluutiobiologiaan).

Raamatun opiskeleminen taas on vakuuttanut minut siitä, ettei luomiskertomuksia ole edes tarkoitettu historiallisiksi kuvauksiksi. Tästä kertoo se tosiasia, että Raamatun alkuun on sijoitettu kaksi erilaista luomiskertomusta.

Ensimmäisessä luomiskertomuksessa (1. Moos. 1:1 - 2:3) Jumala luo maailman seitsemässä päivässä. Viimeisenä tekonaan ennen lepopäivää hän luo miehen ja naisen kuvakseen. Toisessa (1. Moos. 2:4 - 25) kerrotaan maailman syntytarina uudelleen, mutta järjestys on eri - nyt nainen luodaan paljon miehen jälkeen tämän kylkiluusta.

Raamatun kirjoittajat eivät olleet tyhmiä. He tajusivat, että ensimmäinen ja toinen luomiskertomus ovat ristiriidassa keskenään. He tiesivät myös, että käärmeet eivät osaa puhua ja että kasvit tarvitsevat aurinkoa (ensimmäisessä luomiskertomuksessa aurinko luodaan kasvien jälkeen).

Miksi he sitten kirjoittivat Raamatun kolmesta ensimmäisestä luvusta sellaiset kuin ne ovat? Koska luomiskertomusten tarkoitus ei ole olla videokamerakuvaa maailman synnystä. Kysymys on jostakin muusta.

Mutta mistä? Vastaus menee meiltä helposti ohi, sillä elämme täysin erilaisessa kulttuurissa kuin ne, jotka kirjoittivat Ensimmäisen Mooseksen kirjan. Arvoitus alkaa ratketa, kun Raamatun ensimmäisen sivun hoksaa olevan täynnä viittauksia erääseen rakennukseen...

Temppelin muotoinen elefantti huoneessa

Tutkijoiden mukaan ensimmäinen luomiskertomus kuvaa maailmankaikkeutta temppelinä. Temppelit olivat muinaisessa lähi-idässä paikkoja, joissa taivas ja maa limittyivät. Ne rakennettiin korkeille paikoille, millä symboloitiin sijaintia kahden maailman välissä. Esimerkiksi muinaisten israelilaisten temppeli sijaitsi Jerusalemin temppelivuorella. Temppeleissä ihmiset olivat yhteydessä jumaliin uhriseremonioiden välityksellä.

Raamatun ensimmäisessä luvussa maailmankaikkeus hahmotetaan kolmena sisäkkäisenä tilana. On taivas, jossa pimeä ja valo vuorottelevat, sen keskellä vellova meri, jonka keskellä taas on elämälle suotuisa vihanta maa. Myös muinaisen lähi-idän temppelit koostuivat kolmesta sisäkkäisestä tilasta: esipihasta, pyhästä ja kaikkeinpyhimmästä.

Vanhan testamentin tutkija John H. Walton esittää kirjassaan The Lost World of Genesis One: Ancient Cosmology and the Origins Debate, että koko ensimmäinen luomiskertomus on rakennettu muinaisen lähi-idän temppelinvihkiseremonioiden mukaan. Seitsenpäiväinen sremonia vaikuttaa koostuneen kahdesta kolmen päivän syklistä. Kaikki huipentui seitsemäntenä päivänä, jolloin temppelipalvelus käynnistyi. Yhtäläisyydet Raamatun ensimmäiseen lukuun ovat ilmeisiä:


Taulukossa päällekkäin olevat päivät muodostavat temaattiset parit (päivät 1 ja 4, 2 ja 5 sekä 3 ja 6). Ensimmäisen syklin päivinä luodaan alueita, jotka täytetään asukkailla toisen syklin vastaavina päivinä.

Klassinen kansanteologinen kysymys on, ovatko luomisen päivät kirjaimellisia 24 tunnin vuorokausia vai pidempiä ajanjaksoja. Kysymys on väärä. Seitsemän päivää on kirjallinen keino, jonka avulla viitataan temppeliin. Ne eivät ole minkään pituisia.

Temppeliin viittaa myös kertomuksen lopussa oleva väite, jonka mukaan Jumala loi ihmisen ovaksi kuvakseen. “Kuva” on suomennos heprean sanalle tzelem, joka merkitsee temppelien jumalankuvia.

Jumalankuva oli patsas, jota säilytettiin kaikkeinpyhimmässä. Se edusti temppelissä palvottavaa jumaluutta ja sen uskottiin välittävä hänen siunaustaan ihmisille. Juutalaisilla jumalankuvan tilalla oli kullattu puulaatikko, liiton arkki.

Myös toinen luomiskertomus rakentuu vahvasti temppelisymboliikan varaan. Siinä Jahve istuttaa Eedenin puutarhan, joka on täynnä temppelin piirteitä. Se on korkea vuori (Hes. 38:13 - 16), jossa Jumala asuu ihmisten kanssa. Eedenissä kerrotaan olevan esimerkiksi hedelmäpuita, muita kasveja ja kerubeja. Nämä ovat ne kuva-aiheet, joilla Mooseksen mukaan temppeliä oli lupa koristella.

Aadam ja Eeva käyvät läpi Israelin kansan tarinan

Syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Moos. 3) luomakunnan temppeli menetetään. Ihmiset rikkovat Jumalan käskyä vastaan syömällä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän. Rangaistukseksi Jumala ajaa Aadamin ja Eevan ulos Eedenistä. He joutuvat pakkosiirtolaisuuteen sen itäpuolelle.

Tässä kohtaa idealamppu saattaa syttyä niiden pään päällä, jotka tuntevat Raamattunsa. Kuulostaako tarina Jumalan käskyjen rikkomisen takia pakkosiirtolaisuuteen itään joutumisesta ja temppelin menettämisestä tutulta?

Tarina tuo mieleen juutalaisten joutumisen Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Vuonna 586 eKr. Babylonian kuningas Nebukadnessarin joukot tuhosivat Jerusalemin ja siellä sijainneen Jahven temppelin. Iso osa juutalaisesta kansasta vietiin väkisin pakkosiirtoon Babyloniaan, nykyisen Irakin alueelle. Ei ole liioittelua sanoa, että tämä merkitsi juutalaisille maailmanloppua.

Profeettojen mukaan katastrofi johtui siitä, että kansa oli toistuvasti rikkonut Jumalan käskyjä vastaan. Se oli palvonut muita jumalia. Siitä oli seurannut köyhien, orpojen, leskien ja maahanmuuttajien sortamista. Profeetat pyytämällä pyysivät maanmiehiään palaamaan Jahven luokse ja noudattamaan hänen käskyjään.

Aadamin ja Eevan tarina on epäilyttävän lähellä vuoden 586 eKr. tapahtumia ja niiden seurauksia. Pakkosiirtolaiset ikävöivät tuhottua Jerusalemin temppeliä. Ja miten luomakuntaa ja Eedeniä kuvataan luomiskertomuksissa?

Temppelinä.

Profeetat kertoivat kansan joutuneen pois kotimaastaan, koska se ei totellut Jumalan käskyjä. Miksi Aadam ja Eeva joutuivat pois Eedenistä?

Koska he eivät totelleet Jumalan käskyjä.

Ja vielä: juutalaiset joutuivat pakkosiirtoon Jerusalemista katsottuna itään. Minne Aadam ja Eeva joutuivat pakkosiirtoon?

Itään.

Aadam ja Eeva symboloivat Israelin kansaa.

Eikä tässä kaikki. Kun lukija kääntää sivua lukuun 4, sama tarina kerrotaan uudestaan. Tällä kertaa päähenkilö on Aadamin ja Eevan poika Kain, joka murhaa veljensä Aabelin. Nyt Kain esittää Israelin roolin, aivan kuten hänen vanhempansa edellisellä sivulla.

Tarinan alku, jossa Kain ja Aabel uhraavat Jumalalle, on helppo nähdä viittauksena Jerusalemin temppelin uhriseremonioihin. Kain suuttuu, kun Jumala hyväksyy vain Aabelin uhrin ja hän rikkoo Jumalan käskyä vastaan tappamalla veljensä. Tarina päättyy siihen, kun Kain saa rangaistuksen ja joutuu pakkosiirtoon. Minne? Itäänpä hyvinkin.


Uskon, että Raamatun ensimmäiset luvut on kirjoitettu Babylonian pakkosiirrossa. Tai ainakin siellä ne ovat muotoutuneet lähelle nykyistä muotoaan. Genesiksen alkukertomukset vaikuttavat olevan symbolisia tarinoita, joiden tehtävä on ollut hoitaa temppelin tuhon aiheuttamaa kansallista traumaa.

Tämä ei ole ristiriidassa käsityksen kanssa, jonka mukaan Raamattu on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa. Tältä inspiraatio näyttää historian tapahtumien keskellä.

Pakkosiirtolaisille luomiskertomukset ovat saattaneet toimia lohduttavina. Vaikka Jerusalemin temppeliä ei enää ole, se ei haittaa. Koko maailma on Jumalan temppeli.

Sinä olet Aadam ja Eeva

Jos Raamatun ensimmäiset luvut ovat vertauskuvia pakkosiirtolaisuudesta, mitä sanottavaa niillä on meille?


Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:
ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,
ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. (1. Moos. 3:15)


Nykymaailmassa on kaksi potentiaalista uhkaa, jotka voivat aiheuttaa maailmanlopun. Ne ovat ihmisen aiheuttama ekokatastrofi ja uskonnollinen fundamentalismi. Luomiskertomusten visio maasta temppelinä on vastaus kumpaankin.

Koska maapallo on temppeli, sitä pitää arvostaa, hoitaa ja suojella kuin pyhää tilaa. Tämä on ihmisen tehtävä jumalankuvana. Ja koska maapallo on temppeli, muita temppeleitä ei tarvita. Uskonnolliset rituaalit ja instituutiot ovat lähinnä hassua leikkimistä. Niitä ei pidä ottaa turhan vakavasti.

Tarina sisältää yhden kiinnostavan seikan, joka kertoo, että siinä on kysymys myös muusta kuin juutalaisten historiallisesta tilanteesta. Kertoja päättää kutsua Israel-hahmoja Aadamiksi ja Eevaksi. Nimet ovat pullollaan merkitystä.

“Aadam” ja “Eeva” eivät alkujaan olleet nimiä, vaan tavallisia substantiiveja. Aadam (oikeasti adam) on hepreankielinen sana, joka parhaiten suomentuu ihmiskunnaksi. Eeva (oikeasti chavah) taas on muinainen muoto elämää tarkoittavasta sanasta. Syntiin siis lankeaa herra Ihmiskunta ja rouva Elämä.

Ovatko Aadam ja Eeva olleet oikeasti olemassa? Kyllä. He ovat koko ihmiskunta. Minä ja sinä.

Mitä kertoja tarkoittaa laittaessaan herra Ihmiskunnan ja rouva Elämän käymään läpi Israelin tarinan? Israelin tarina on koko ihmiskunnan tarina. Jokainen on pakkosiirtolainen.

Kukaan ei ole maailmassa kotonaan. Silloinkin kun olemme kotona, kaipaamme jotain muuta. Viikolla odotamme viikonloppua ja viikonloppuna murehdimme sen päättymistä. Onnen hetkiin sekoittuu aina ripaus surua. Tunnemme, että maailma on kotimme, mutta jokin on pielessä. Emme ole Eedenissä.

Tätä ihmisyydelle keskeistä kokemusta voidaan nimittää eksistentiaaliseksi pakkosiirtolaisuudeksi.

Monesti uskonnot tarjoavat eksistentiaalisen pakkosiirron lääkkeeksi kuolemaa ja tuonpuoleiseen kotiin pääsemistä. Se ei ole kuitenkaan Raamatun vastaus.

On löydettävä oikeanlainen suhde planeettaan. Se, että näemme sen temppelinä, ja itsemme Jumalan kuvina, joiden tehtävä on viljellä, varjella ja luoda uutta.

Kyseenalaista on, pystymmekö tähän omin avuin. Raamatun mukaan pakkosiirto päättyy vain, jos meitä autetaan. Tarvitsemme jonkun, joka kukistaa Babylonin ja tuo meidät kotiin. Pelastajan. Hänestä puhuvat Jumalan salaperäiset sanat käärmeelle:

Jos haluaa ottaa luomiskertomuksen vakavasti, sitä ei kannata ymmärtää kirjaimellisesti.

Aadamin evoluutio


Vaikka luomiskertomukset ovat vertauskuvallisia eivätkä tieteellisiä, se ei tarkoita, että ne eivät olisi totta. Jeesus, Raamatun Jumala ihmiseksi tulleena, opetti vertauksin. Silti uskon hänen opetustensa olevan totta.

Luomiskertomusten arvioiminen tieteellisillä kriteereillä olisi yhtä hölmöä kuin jos yrittäisi päätellä kaikuluotaimen avulla, mikä Arnoldsin pullahyllyn tuotteista maistuu parhaalta. Niitä ei ole tarkoitettu vastaamaan tieteellisiin kysymyksiin.

Mistä sitten kristityn tulee etsiä vastauksia tieteellisiin kysymyksiin, jos ei Raamatusta? Tieteestä. Jos Raamatun ensilehtien totuudellisuus löytyy jostakin muualta kuin historiallisesta paikkansapitävyydestä, evoluutioteoriaa ja muita tieteellisiä selitysmalleja ei tarvitse nähdä uhkana luomisuskolle.

Luomiskertomukset ja tiede puhuvat samasta asiasta radikaalin erilaisesta näkökulmasta. Me olemme apinoista kehittyneitä eläimiä, jotka Jumala on luonut omaksi kuvakseen.

Kommentit

  1. Mukava lukea helluntaikentältä tekstiä, joka reilusti haastaa perinteisiä ajattelumalleja! Oikeasti avoin dialogi olisi enemmän kuin tervetullutta. Pari kysymystä tekstiin liittyen:

    Kirjoitat "Tämä ei ole ristiriidassa käsityksen kanssa, jonka mukaan Raamattu on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa. Tältä inspiraatio näyttää historian tapahtumien keskellä." Olen samaa mieltä, että ristiriitaa ei sinällään ole, mutta miksi ajattelet, että tällaista yliluonnollista inspiraatiota on tapahtunut?

    Eikö loogisempaa ole ajatella, että tälle ei ole perusteita ja kaikki on syntynyt samalla tavoin kuin muidenkin uskontojen pyhät kirjoitukset? Jos Jumala on inspiroinut ihmisiä kirjoittamaan kryptisiä tekstejä lapsensa polttamalla uhraavasta Jeftasta ja heikkohermoisista kaljupäistä, niin mikä on näiden tekstien tarkoitus? Mistä Jumala haluaa Raamatulla OIKEASTI viestiä ja miksi siinä esitetään asiat niin kryptisillä ja epäselvillä tavoilla, että niiden tulkinta vaatii teologisen korkeakoulututkinnon ja laajaa poikkitieteellistä ymmärrystä aiheen ympäriltä?

    Kysymykset ovat vilpittömiä. Itsekin näitä pohdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista joka laittaa ajatukset rullaamaan!

      Jäsentymättömiä ajatuksia:

      Oletetaan argumentin, että Jumala haluaa kommunikoida Raamatun tekstien kautta jotain meille. Näyttää siltä, että häntä ei kiinnosta kommunikoinnissa ainakaan tieteellisen tiedon välittäminen, systemaattisen teologian ilmoittaminen tai yksiselitteisesti avautuva sanoma.

      Mikä sitten? Ehdotan, että Jumalan mahdollisista intentioista voidaan päätellä jotain tarkastelemalla niitä konkreettisia seurauksia, joita Raamattu saa ja on saanut aikaan.

      Tässä on se ongelma, että Raamattu on saanut aikaan sekä positiivisia asioita (vaikutus luonnontieteen syntyyn ja ihmisoikeuksiin) että negatiivisia asioita (tieteenvastaisuus ja kaikenlaisen sorron oikeuttaminen, esim. orjuus, naisten alistaminen, homo- ja transfobia). Sellainen siirto saattaa olla mahdollinen, että positiivisiin asioihin johtavan Raamatun käytön nähdään olevan Kristuksen tapa ja siten Jumalan mielen mukainen, ja negatiiviset jutut torjutaan kirjoitusten väärinkäyttönä. Tällainen argumentaatio on kuitenkin aika hyödytöntä, sillä se, mitä seurauksia pidetään positiivisina ja mitä negatiivisina on hyvin subjektiivista. Lisäksi no true scotsman -virheargumentti kummittelee lähellä.

      Kuitenkin on yksi kiistaton asia, jota Raamattu saa aikaan juurikin outoutensa takia, on se, että se pakottaa ihmisen kamppailemaan tekstien kanssa. Raamattu vastustaa yksinkertaisten vastausten hakemista kieltäytymällä antamaan niitä. Ja se pakottaa lukijansa kaivelemaan, pohtimaan ja meditoimaan tekstejä. Pääsipä lukija sitten lopullisiin johtopäätöksiin tai ei, matka jonka hän pyhien tekstien kanssa rehellisesti kulkee, on tehnyt hänestä viisaamman.

      Juutalaiset ovat säilyttäneet tämän ajatuksen traditiossaan hyvin. Toisin kuin kristityt, jotka ovat yrittäneet tislata Raamatun uskontunnustuksiksi, joista ei enää keskustella, juutalaiset ovat kanonisoineet Talmudin, joka on rabbien väittelyä Tooran käskyistä ilman lopullisia vastauksia. Jokainen ristiriitainen mielipide on tervetullut koska keskustelu itsessään on pyhää. Se on Raamatun oikein käyttämistä.

      Ja tämä johtaa toiseen vaikutukseen, joka Raamatulla on. Sitä ei voi ymmärtää yksin. Niiden ihmisten perspektiivit, joiden elämänkokemus on täysin eri kuin minulla, on välttämätöntä jotta voin ymmärtää tekstejä. Siksi Raamatun tekstien ympärille muodostuu yhteisöjä ja ihmissuhteita. Ja jotta voin olla mukana näissä yhteisöissä (esim helluntaiseurakunnassa), minun täytyy luopua ajatuksestani siitä että minä tiedän parhaiten ja halustani viettää aikaa vain omanlaisteni ihmisten kanssa. Toisin sanoen minun täytyy oppia lähimmäisenrakkautta.

      Viisauden ja rakkauden aikaansaaminen on siis minusta selitys Raamatun rosoille, ristiriidoille, kryptisyyksille ja oudoille kaljupäätarinoille. Tämä on myös hyvin raamatullinen näkemys. Vanha testamentti painottaa viisautta korkeimpana hyveenä, uusi testamentti taas rakkautta.

      Ja molemmat ovat kiertoilmaisuja Jumalalle itselleen. Sananlaskut kuvaavat Jumalan luovaa ja ylläpitävää ulottuvuutta persoonallisena Viisautena (joka kristillisessä traditiossa yleensä samaistetaan pre-eksistenttiin Jumalan poikaa. Johannes taas sanoo, että Jumala on rakkaus (jonka traditio liittää kolminaisuuden persoonien välisiin suhteisiin.

      Näin ollen: se, joka oppii tuntemaan Rakkautta ja Viisautta Raamatun kanssa kamppailemalla, oppii tuntemaan Jumalan. Ja tämä on se, mitä Jumala tekstien kautta yrittää kommunikoida (olettaen, että hän jotain yrittää).

      Poista
    2. Jatkoa edelliseen:

      Inspiraation yliluonnollisuudella minun on hirveän vaikea taas spekuloida, sillä en ihan ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Raamatun syntyhistoria poikkeaa monien muiden pyhien kirjojen synnystä. Esim. Koraani, Mormonin kirja ja Veda-kirjat ovat kaikki syntyneet eri tavoilla joita ei täysin voi samaistaa Raamatun prosessiin. Ehkä inspiraatio voidaan yksinkertaisesti määritellä siksi uskonnollisen kokemuksen ja tekstin muotoutumisen yhditelmäksi, joka on ainutlaatuista Raamatun synnylle?

      Tämä jättäisi tilaa monenlaisille käsityksille inspiraation luonteesta aina naiivista saneluteoriasta ääriliberaaliin ”kokemus Jumalasta innoitti kirjoittajia” -ajatukseen. Ajattelen kuitenkin, että inspiraation määritelmän pitää olla tarkempi jotta se on merkityksellinen.

      Uskon, että rationaalisesti puolustettavissa oleva inspiraatiokäsitys alkaa sen tunnistamisesta, että kristinusko ei ole uskoa Raamattuun vaan Jeesukseen. Raamattu on Jumalan sanaa ja ilmoitusta vain toissijaisesti, siksi että se auttaa tuntemaan Jumalan todellista Sanaa ja ainoaa erehtymätöntä ilmoitusta, Jeesusta Kristusta. Kirkon tradition ja kokemuksen välittämä usko Kristukseen edeltää loogisesti Raamattua. Jos inspiraatio ymmärretään tänä tekstin kykynä johtaa ihmisiä Kristuksen tuntemiseen, uskon sen olevan demonstroitavissa.

      Poista
    3. Kiitos perusteellisesta vastauksesta! Siitä tuli toki mieleen useita jatkokysymyksiä, mutta tuntuu, että tällä hetkellä en oikein onnistu jäsentelemään niitä mitenkään loogiseen muotoon. Ehkäpä palaan asiaan jossain toisessa blogitekstissä. Mukava, että jaksat näitä kirjoitella!

      Poista
  2. Waltonin teorialla on meriittiä, mutta en ole vakuuttunut ainakaan siitä, että tuo itään joutuminen olisi vielä riittävä indikaattori sille että tarinat olisi luultavammin sävelletty tapahtuneen jälkeen:
    Itä ei ole Raamatussa mitenkään johdonmukaisesti tuomion ja karkoituksen paikka, toisin kuin lankeemuksen ja veljessurman valossa voisi luulla.

    Onhan Israelkin Egyptistä itään, mutta sillä kertaa itään siirtyminen symboloi orjuudesta vapautumista ja luvattua maata.

    Keskeisin vastaesimerkki löytyy kuitenkin alkukertomuksista itsestään:
    Jumala istutti juuri puutarhan itään, Eedeniin, jonne asetti myös ihmisen lankeamattomassa tilassaan. Tämän jälkeen tulee vielä tykitys maantieteellisiä markkereita, joiden perusteella muinainen lukija olisi ilman muuta asettanut Eedenin mesopotamiaan (1. Moos. 2:8-14), eli juuri sinne maailmanlopun, kirouksen, tuomion ja karkoituksen maahan!

    Tämä sotii pahasti sitä ajatusta vastaan, että lankeemuskertomus olisi kirjoitettu pakkosiirtolaisuudessa: jos kirjoittajalla oli vapaat kädet säveltää Eeden teologisten vertauskuviensa tueksi, ja kun hän selvästi oli kiinnostunut kertomaan jotain maantieteestä, miksei hän sijoittanut Eedeniä juuri Juudean ylängölle, vaikkapa Moorian vuorelle, josta Hesekielinkin näyssä näyttäisi virtaavan elämän veden lähde?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Olet ehdottomasti oikeassa siitä, että Raamatussa itä ei ole automaattisesti pakkosiirtolaisuuden symboli, kuten mainitsemasi esimerkit osoittavat. Ajattelenkin maltillisemmin, että tekstin sisäiset vihjeet lankeemus- ja veljessurmakertomuksissa vihjaavat siitä, että näissä nimenomaisissa kohdissa siitä on kysymys. Jos alkukertomuksia lähestytään kokonaisuutena, homma saa lisätukea - vedenpaisumuksen ja Babylonin tornin kertomuksissa pakkosiirtolaisuuden teemaa kehitellään vieläkin eteenpäin.

      Kieltämättä tuo Edenin sijoittaminen itään on kuitenkin haastava palikka, enkä ole ihan varma miten se tähän kuvioon istuu. Jokin merkitys sillä varmasti on.

      Genesiksen muotoutumisen ajoittaminen pakkosiirtolaisuuden aikaan on sinänsä tutkimuksen mainstreamia ja tämä narratiivis-symbolinen näkökulma on vain yksi johtolanka lisää siihen suuntaan. Olen itse sillä tavoin konservatiivisempi kuin valtavirta, että ajattelen sen tarinoiden ytimen kuitenkin palautuvan merkittävissä määrin varhaisemmalle ajalle.

      Minä en lue maantieteellisiä markkereita siten, että Eden olisi kaksoisvirtainmaassa. Sinne viittaavat Eufrat ja Tigris, mutta mystisiä Gihonia ja Pisonia sieltä ei yksiselitteisesti löydy. Niiden identiteetistä on monta tulkintaa ja kautta aikojen on ehdotettu vaikka mitä, esimerkiksi Niiliä, Jordania ja jopa Gangesia. Itse kuulun siihen koulukuntaan joka ajattelee, että kirjoittaja esittää Edenin kosmisena maailmanvuorena, josta kaikki maailman joet lähtevät. Jos se on näin, niin maantieteellisten markkereiden merkitys olisi pikemminkin tuoda epäselvyyttä kuin selkeyttä Edenin sijaintiin.

      Kosmisen vuoren teeman kautta Eden yhdistyykin esim. Siinaihin ja mainitsemaasi Moriaan sekä Siioniin, jotka profeettakirjoissa saavat eskatologisen Eden-roolin.

      Poista
    2. En löydä tekstistä viittauksia kosmiseen vuoreen: niitä voi kyllä hakea profeettojen visioista, mutta tasaisen maan puolesta puhuu myös sanan "Eden" etymologia: "The name derives from the Akkadian edinnu, from a Sumerian word edin meaning "plain" or "steppe", closely related to an Aramaic root word meaning "fruitful, well-watered" " (https://en.wikipedia.org/wiki/Garden_of_Eden)

      Sumerit myös sijoittivat (Enki & Ninhursag) Edenin Dilmuniin, joka on ilmeisesti nykypäivän Bahrain, joten kovin korkealle vuorelle se ei näytä sijoittuvan myöskään vertailuaineiston perusteella.

      Tärkein syy, miksi uskon että kirjoittaja tarkoitti maantieteen todelliseksi, löytyy kansojen taulusta. Siitä lienee laaja konsensus, että kansojen taulu on etiologinen selvitys ympäröivien kansojen alkuperästä, joten silloin väistämättä puhutaan todellisista ympäröivistä kansoista. Monia näistä ei edes mainita muualla Raamatussa, joten mitään teologista symboliikkaa on vaikea hakea.

      Nyt Edeniin liittyvien jokien sijainti määritetään juuri näiden kansojen perusteella, eli kirjoittaja viittaa vedenpaisumuksen jälkeiseen maantieteeseen ja kansoihin, joiden avulla lukijan pitäisi päästä jyvälle kadonneen paratiisin sijainnista.

      Havila on Raamatun perusteella pohjoisessa Saudi-Arabiassa (Genesis 25:18, 1 Samuel 15:7) ja siellä on geologien mukaan virrannut vuolaita jokia yllättävän hiljattain. Pishonin myyttisyys voi siis olla samaa luokkaa kuin intian Saraswatin.

      Carol Hillin mukaan:
      "There is no river flowing from the western mountains of Saudi Arabia down to the head of the Persian Gulf. There is no perennial river flowing across Saudi Arabia today, but there is evidence that such a river did flow there sometime in the past. Only four inches of rain a year now fall in Saudi Arabia, but during the periods from about 30,000 to 20,000 years B.P. (before present) and from about 10,000 to 6000 years B.P., the climate was much wetter than it is today.3 Even as late as 3500 B.C. (before Christ), ancient lakes are known to have existed in the "Empty Quarter" of Saudi Arabia, which is today the largest sand desert in the world (Fig. 1). A somewhat drier but still moist phase existed from about 4000 to 2350 B.C., followed by a more arid phase from about 2350 to 2000 B.C. It was then, at about 2000 B.C., that the climate turned hyper-arid and the rivers of Arabia dried up."
      (https://www.asa3.org/ASA/PSCF/2000/PSCF3-00Hill.html)

      Varsinkin jääkauden loppuessa Saudi-Arabia on ollut melkoisen erilainen paikka kuin nykyään.
      (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3722113/)

      Nämä wadit virtaavat nykyään enää muutaman kerran sadassa vuodessa. (https://en.wikipedia.org/wiki/Wadi_al-Rummah)

      Tigris on selkeä, ja siinä Assur on aivan oikealla paikallaan. Jos tarkoitus olisi sekoittaa lukijaa, eikö siinä voisi olla konsistentti? Eufrat ei sen sijaan tarkenteita kaipaa, olihan se luvatun maan pohjoisrajalla, ja jopa Abrahamin Ur ja Nahar löytyvät sen varrelta.

      Poista
    3. Mutta entä Gihon? Kai tämä nyt ainakin todistaa että tässä väännetään ratakiskosta ettei tällaista paikkaa kannata maan päältä etsiä, kun sen väitetään kiertävän Etiopiassa (Kush) asti?

      Niilistä tässä tuskin kuitenkaan on kyse, koska Israelin naapuri ja vanha tuttu Egypti loistaa poissaolollaan, ja Niiliin viitataan Raamatussa muutenkin toisella sanalla:
      "In Biblical Hebrew: הַיְאוֹר, Ha-Ye'or or הַשִׁיחוֹר, Ha-Shiḥor."(https://en.wikipedia.org/wiki/Nile#Etymology_and_names)

      Mistä sitten on kyse? Ainakin voidaan huomata, että Mooseksen vaimoa, joka siis oli midianilainen, sanotaan Kusilaiseksi (4. Moos. 12:1). Lisäksi Kansojen taulussa (Gen. 10:7) listataan Kusin jälkeläisiä, jotka näyttävät asuvan lähinnä Arabiassa, ja listan huippuna on valloittaja Nimrod, joka perusti valtakuntansa Mesopotamiaan.

      Gihon tarkoittaa kirjaimellisesti "kouhuvaa", joten sitä on monesti yritetty sijoittaa Zagros-vuorilta laskeviin jokiin. Alueella onkin yllättävän paljon Kushiin viittaavia paikannimiä:
      "Because Nuzi tablets contain the word Kussu for the Kassite people who inhabited the plains and hills east of Babylonia during the second millennium BC, Speiser identified the Cush of Genesis 2 as Kassite country.118 Therefore, the Gihon may be one of the rivers emanating from the Zagros mountains east of Babylonia.119 Two possibilities are the Kerkha and the Karun Rivers; both pass close by the city of Susa and presently join the Shatt el-Arab waterway, below the junction of the Euphrates and the Tigris. However, the Shatt el-Arab did not exist during the first millennium BC when the head of the Persian-Arabian Gulf was further north. The Gulf head's location at earlier times and its impact on Eden's geography will be considered in more detail later."
      (http://www.godandscience.org/youngearth/flood_geology.html)

      "Following this reasoning, the most likely candidate for the biblical Gihon River is the Karun. The word "compasseth" in Hebrew means "to revolve, surround, or border, or to pursue a roundabout course, to twist and turn."45 That is exactly what the Karun River does. It is a meandering river with great bends. Its course is 510 miles long, but its distance (in a bird's-eye view) is only 175 miles long.46 Since the sedimentary rocks of the Zagros Mountains are folded into great anticlinal and synclinal structures, they create a zigzagging, "roundabout course" for the river as it follows them. Today the Karun contributes most of the sediment which is forming the delta at the head of the Persian Gulf,47 and it must have done likewise in ancient times. Less likely, the Gihon could have been the Karkheh, which also winds through the land. M'Causland identified the Gihon as the "Gyudes" of the ancients, which is the equivalent of the modern Karkheh joined by the Kashkan river in the region of Kush, later called Khuzestan.48 "
      (https://www.asa3.org/ASA/PSCF/2000/PSCF3-00Hill.html)

      Vaikka näihin liittyykin tulkinnanvaraa, pidän kuitenkin ilmeisenä, että alkuperäinen kirjoittaja pyrki välittämään maantieteellistä informaatiota kertomalla oman aikansa kansoista/paikannimistä. Sumerinkieliset varhaiset lähteet ovat tämän kanssa linjassa, joten jos nämä on tosiaan kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden aikaan, kirjoittajana on ollut melkoinen historian harrastaja.

      Poista
    4. Sattumoisin William Lane-Craig kirjoitti viimeisimmässä uutiskirjeessään myös samasta aiheesta:
      https://pages.e2ma.net/pages/1787618/16638

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumala ei ole kristitty

Onko Jumala sadisti? Kamppailuni helvettiopin kanssa