Mitä tapahtui Golgatalla? Jeesuksen kuoleman yhdeksän ulottuvuutta

Jeesus kuoli puolestasi. Noihin kolmeen sanaan tiivistyy kristinuskon räjähdysherkkä sanoma. Maailman mahtavimmat voimasanat ovat kuitenkin kuivuneet hurskaaksi fraasiksi, joiden merkitystä harva kristittykään ymmärtää. On kenties liikuttavaa, että joku on kuollut puolestamme, mutta miten se meitä auttaa? Mitä iloa kenellekään voi olla siitä, että viatonta piestään syyllisten sijaan, varsinkaan kun mikään ei näytä muuttuneen: maailma pyörii edelleen samaa rataa ja ihmiset ovat yhä syntisiä.

 

Jeesuksen kuolemaa tarvittiin synnin takia. Raamattu opettaa, että ihmiskunta on langennut syntiin kollektiivisesti. Joka ihminen on osallinen synnin saastasta. Jumala vihaa syntiä, eikä mikään synnin saastuttama ei voi olla hänen lähellään. Tämä on syntisille ikävä uutinen, koska Jumala yksin on elämän lähde. Ero Jumalasta tarkoittaa eroa elämästä, ja siksi Raamatussa sanotaan ”Synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Koska Jumala vihaa syntiä, ihmiskuntaa uhkaa Jumalan oikeutettu viha.

Viha ei ole kuitenkaan Jumalan ainoa ihmisiin kohdistuva tunne: hän rakastaa jokaista enemmän kuin voimme käsittää. Jumalan viha on oikeassa suhteessa tekemiimme synteihin, mutta hänen rakkautensa on täysin suhteetonta ja epäoikeudenmukaista, sillä sitä riittää äärettömästi vaikka olisi kuinka paha ihminen. Jumalalla on siis ristiriita: Hänen pyhyytensä vaatii häntä vuodattamaan vihansa syntisen ihmiskunnan niskaan, mutta hänen rakkautensa pakottaa hänet etsimään mitä tahansa keinoa, jolla voisi välttää luotujensa rankaisemisen. Jumala ratkaisi ongelmansa nerokkaasti lähettämällä Poikansa kuolemaan ihmisten puolesta.

Jeesuksen kuoleman ulottuvuudet

Mitä Jeesuksen kuolema sai aikaan teknisesti ottaen? Kaikenkattavaa teoriaa ei voi laatia, sillä Golgatan ainutlaatuisille tapahtumille ei ole vertailukohtia. Sovituskuoleman sisäistä logiikkaa voi oivaltaa tutustumalla kielikuviin, joita Raamattu käyttää siitä puhuessaan. Seuraavat yhdeksän ulottuvuutta ovat vain esimerkkejä suuresta valikoimasta, ja jokainen niistä valottaa yhtä puolta historian merkittävimmästä tapahtumasta.

Jeesus toimi ristillä ihmiskunnan ja Jumalan edustajana. Periaatteessa oli mahdollista, että ihmisten joukosta astuu esiin yksi edustaja ottamaan vastaan Jumalan koko vihan – myös tällöin viha kohdistuu ihmiskuntaan, vaikkei se jokaista yksilöä tavoitakaan. Käytännössä tämä ei ollut vaihtoehto, koska jokainen on syntinen: syntisten edustaja ei voi itse kuulua edustamaansa joukkoon. Ihmisillä ei siis ollut (eikä ole) mitään keinoa sovittaa Jumalan vihaa. Siksi Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Koska Jeesus on ihmisenä osa ihmiskuntaa, hän pystyi toimimaan ihmiskuntaan kohdistuvan vihan maalitauluna. Ja koska Jeesus on Jumalana synnitön, hän pystyi toimimaan syntisten edustajana. Jeesus on edustaja kahteen suuntaan: hän on se, jonka Jumala näkee katsoessaan ihmiskuntaa ja jonka me näemme katsoessamme Jumalaa. Siksi on oikein sanoa, että Jeesus kuoli puolestamme. Jos hän ei olisi tullut yhdeksi meistä, me olisimme joutuneet kohtaamaan Jumalan vihan. Nyt hän koki ristillä rangaistuksen kaikista synneistämme. 

Toisaalta ristiinnaulittu Jeesus on uhri. Uhraaminen on synnit sovittava rituaali, jonka oikeasta toimittamisesta Jumala oli antanut tarkat ohjeet israelilaisille. Synnin palkka on kuolema, ja synnin brutaalit seuraukset joutui kantamaan ihmisen sijaan uhrieläin. Usein luullaan, että uhrin tarkoitus oli tyydyttää Jumalan verenhimoa, ja väkivallan humalluttamana Jumala saattoi katsoa ihmisten rikkomuksia sormien läpi. Raamatullinen uhri ei kuitenkaan ole jumalallinen itsepetos, vaan sen logiikka perustuu uhrin samaistamiseen synnin kanssa. Papilla oli valta siirtää ihmisen synnit uhrieläimeen, jolloin eläin ja synti tulivat yhdeksi – uhri ”tehtiin synniksi”. Kun uhrieläin tuhottiin, myös ihmisen tekemä synti tuhoutui. Näin ihmisessä ei enää ollut syntiä, johon Jumalan viha kohdistuisi. Sama tapahtui Jeesuksessa, joka tehtiin synniksi meidän vuoksemme siirtämällä pahat tekomme häneen (2. Kor. 5:21). Synti-Jeesus tuhottiin, joten Jumalalla ei ole mitään, mistä rangaista kertakaikkiseen uhriin turvaavia.

Jeesus antoi ristillä elämänsä lunnaiksi. Lunnaat pitää maksaa, jos tahtoo saada takaisin jotain itselleen kuuluvaa, joka on jonkun toisen hallussa. Ihmiskunta oli kuoleman vankina, ja Jeesuksen elämä oli meidän vapautemme hinta. On tärkeää olla viemättä kielikuvaa liian pitkälle, ja esimerkiksi kuvitella Jeesuksen maksaneen lunnaat Saatanalle. Lunnas-ajattelun ydin on siinä, että kun Kristus antoi henkensä, kuoleman portit aukesivat ja ihmissielut vapautuivat palaamaan Jumalan yhteyteen. Siten Kristuksen kuolema on myös voitto pimeyden voimista. Hän saattoi häpeään synnin (riistämällä sen kuolettavan mahdin), kuoleman (antamalla vainajille uuden elämän) ja perkeleen (tekemällä tyhjiksi sen suunnitelmat). Jeesuksen pahuudennolaamisprojekti huipentui hänen ylösnousemukseensa. Vaikka teemmekin edelleen syntiä, kuolemme ja kärsimme paholaisen metkuista, lunastus ei epäonnistunut. Voitto on maksettu Jeesuksen tilille, ja kun tarpeeksi monta on päässyt pelastukseen sisälle, Jeesus nostaa tilinsä tyhjäksi ja iankaikkinen elämä alkaa.

Jeesuksen kuolemassa solmittiin liitto Jumalan ja ihmisten välille. Raamatun mukaan Jumala on joitakin kertoja historiassa tarjonnut ihmisille liittoa, lupausta pitää huolta ihmisistä, jos nämä tottelevat määrättyjä ehtoja. Jumalan liitot eivät perustu ihmisten ansioihin vaan Jumalan hyvään tahtoon. Muinaisessa maailmassa liitot solmittiin verenvuodatuksen kautta: esimerkki tästä on avioliitto, johon liittyi olennaisesti hääyönä vuotanut veri. Jeesuksen veri on liiton veri, jonka kautta tuli voimaan uusi liitto. Sen sopimusehtojen mukaan jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi ja omakseen iankaikkisen elämän. 

Ristillä Jeesus tuli Jumalan kiroamaksi. Mooseksen lain mukaan jokainen, joka ”ripustetaan puuhun”, on kirottu (5. Moos. 21:22). Se merkitsee joutumista ulos Jumalan kansasta ja tulemista samaistetuksi ei-juutalaisiin pakanoihin. Kun Jeesus ripustettiin ristinpuuhun, hän joutui kokemaan hirveimmän kohtalon, minkä ajan juutalainen saattoi kokea. Mutta koska Jumalan poika tuli pakanoiden kaltaiseksi, myös meille syntyjämme pakanoille, avattiin tie Jumalan yhteyteen yhdessä juutalaisten kanssa. Juuri siksi sopivin väline pelastajan teloittamiseksi oli puinen risti. Ristiinnaulittu Kristus samaistui myös kaikkiin ihmisiin osallistumalla ihmiskunnan kohtaloon. Jeesus on käynyt läpi samat kivut, kärsimykset ja kuoleman, jotka määrittävät ihmiskunnan elämää. Koska Jumalan Pojan ja ihmisten kohtalo on näin sulautettu yhteen, myös me voimme osallistua hänen kohtaloonsa. Siksi pääsemme uskon kautta osallisiksi Jeesuksen saavutuksista: ylösnousemuksesta, vapaudesta ja täydellisestä yhteydestä Jumalaan.

Viimeisenä ulottuvuutena risti on Jumalan rakkauden osoitus. Levittämällä runnellut kätensä tikkuiselle ristille lävistettäväksi Jeesus sanoo: ”Näin paljon olen valmis tekemään, että saisin sinut omakseni.” Muut jumalat voivat sanoa rakastavansa ihmisiä, jos nämä vain ovat kuuliaisia, mutta vain yksi luopui rakkaimmastaan sellaisten ihmisten hyväksi, jotka joka päivä rikkovat hänen käskyjään vastaan. Jumala oli Jeesuksessa, ja meni rakkautensa epätoivossa niin pitkälle kuin mahdollista saadakseen meidät tajuamaan, kuinka paljon hän meistä välittää.

Lopuksi

Golgatalla kaikki muuttui. Jumalan viha laantui kun hän vuodatti sen syntisen ihmiskunnan edustajaan. Jeesus heittäytyi luodin eteen ja kuoli puolestamme. Saamme iloita vapaudesta, sillä kaikki syntimme tuhottiin ainutkertaisessa uhrissamme. Kristus lunasti meidät vapaiksi hengellään saattaen pimeyden voimat häpeään. Hän solmi ikuisen liiton Jumalan ja ihmisten välille ja tuli kirotuksi avatakseen kaikille pääsyn Jumalan yhteyteen. Hän osallistui meidän kuolemaamme, jotta me voisimme osallistua hänen elämäänsä. 

Jeesus kuoli vuoksemme silloin, kun me olimme synnin tähden Jumalan vihan alaisia emmekä tahtoneet liikuttaa eväämmekään hänen suuntaansa. Sen vuoksi voimme olla varmoja, että Jumalalle kelpaa tänäänkin jokainen riippumatta siitä, kuinka hyvin hänen tahtoaan osaa noudattaa. Ristissä yhdistyy Jumalan pyhyys ja rakkaus.