Jeesuksen apokalyptinen puhe Luuk. 21:25-33:n mukaan: eksegeettinen analyysi

Tämä teksti on kirjoitettu alun perin vuonna 2012 kurssia "Raamatuntutkimuksen metodit ja tekstianalyysi" varten, jonka kävin osana läntisen teologian perusopintoja. Jos työstäisin analyysiäni nyt uudelleen, päätyisin todennäköisesti joissain asioissa erilaisiin johtopäätöksiin.
 
 
1. KÄÄNNÖS JA TEKSTIKRITIIKKI


Käännöksessä olen pyrkinyt sanatarkkuuteen. Tekstikriittisistä varianteista on huomioitu vain kiinnostavimmat. Vaihtoehtoiset lukutavat, jotka eivät eroa toisistaan enää käännettyinä, on jätetty kokonaan huomiotta.





Kirkkoraamattu 1992
Nestlé-Aland 27th
Oma käännökseni
Tekstikriittisiä ja käännökseen liittyviä kommentteja
25. "Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa.

25Καὶ ἔσονται σημεῖα ἐν ἡλίῳ καὶ σελήνῃ καὶ ἄστροις, καὶ ἐπὶ τῆς γῆς συνοχὴ ἐθνῶν ἐν ἀπορίᾳ ἤχους θαλάσσης καὶ σάλου,
25. ”Ja tulee olemaan merkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maan päällä ahdistus kansoilla neuvottomuudessa (ja) meren ja tyrskyn pauhua
Kopioijat ja kääntäjät ovat yrittäneet tehdä vaikeaselkoisesta virkkeestä helpompaa monin tavoin.  jakaa helpommin ymmärrettäviin pätkiin. Esim. Codex Sinaiticus erottaa sanaparin ἐν ἀπορίᾳ, ”neuvottomuudessa” alkuvirkkeestä lisäämällä καὶ-konjunktion liittääkseen neuvottomuuden meren vellomiseen ja tajuttomiin ihmisiin. Sana συνοχὴ, jonka olen kääntänyt ahdistukseksi, merkitsee kirjaimellisesti vankilaa. Sanavalinta kuvaa kansojen ahdingon luonnetta.

26. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät.

26ἀποψυχόντων ἀνθρώπων ἀπὸ φόβου καὶ προσδοκίας τῶν ἐπερχομένων τῇ οἰκουμένῃ, αἱ γὰρ δυνάμεις τῶν οὐρανῶν σαλευθήσονται.
26. ihmisten pyörtyillessä pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maailmaa, sillä taivaan joukot järkkyvät.
ἀποψύχω (kirj. hengittää sielu ulos) voi tarkoittaa myös menehtymistä, mutta olen kääntänyt sen aspektin ja asiayhteyden mukaan pyörtyilyksi. Jos sana tarkoittaisi menehtymistä, miten sen läpikäyneet ihmiset voisivat nähdä Ihmisen Pojan tulemisen jakeessa 27?
27. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.

27καὶ τότε ὄψονται τὸν υἱὸν τοῦ ἀνθρώπου ἐρχόμενον ἐν νεφέλῃ μετὰ δυνάμεως καὶ δόξης πολλῆς.
27. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä voiman ja runsaan kunnian kanssa.  

28. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."

28ἀρχομένων δὲ τούτων γίνεσθαι ἀνακύψατε καὶ ἐπάρατε τὰς κεφαλὰς ὑμῶν, διότι ἐγγίζει ἀπολύτρωσις ὑμῶν.
28. Mutta näiden alkaessa tapahtua, suoristautukaa ja nostakaa päänne, sillä lunastuksenne lähestyy.
Käännökset eivät rohkene kääntää ἀπολύτρωσις-sanaa sananmukaisesti ”lunastukseksi” tai ”vapaaksi ostamiseksi” vaan käyttävät mieluummin termiä ”vapautus”, koska jae saattaa vaikuttaa kristillisen sovitusopin kannalta, jonka mukaan lunastus on jo toteutunut.
Eräissä käsikirjoituksissa sana ”ἀρχομένων”, ”alkaessa”, on muodossa ”ἐρχομένων”, ”tullessa”, joka sopii huonosti tekstiyhteyteen ja on ilmeisesti myöhäinen kopiointivirhe.
Toiset käsikirjoitukset vaihtavat käskyn ”ἀνακύψατε”, ”suoristautukaa”, järjenvastaiseen muotoon ”ἀνακαλύψατε” eli ”paljastakaa”.
29. Hän esitti heille myös vertauksen:
"Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa.
29Καὶ εἶπεν παραβολὴν αὐτοῖς: Ἴδετε τὴν συκῆν καὶ πάντα τὰ δένδρα:
29. Ja hän sanoi heille vertauksen: Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita:

30. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä.
30ὅταν προβάλωσιν ἤδη, βλέποντες ἀφ' ἑαυτῶν γινώσκετε ὅτι ἤδη ἐγγὺς τὸ θέρος ἐστίν:.
30. (aina) kun ne jo puhkeavat lehteen, nähdessänne tajuatte itsestänne, että kesä on jo lähellä.
Jakeiden 30 ja 31 ”γινώσκετε”, ”tietäkää/tiedätte” on vaihtunut joissain käsikirjoituksissa sanaksi ”γινώσκεται”, ”tulee tiettäväksi”. Lukutapa on lievästi jännitteinen ensimmäisen persoonan puhuttelujen kanssa.

31. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä.
31οὕτως καὶ ὑμεῖς, ὅταν ἴδητε ταῦτα γινόμενα, γινώσκετε ὅτι ἐγγύς ἐστιν βασιλεία τοῦ θεοῦ.
31. Samoin tekin, kun näette näiden tapahtuvan, tajuatte, että Jumalan valtakunta on lähellä.
On vaikea tietää, merkitseekö sana ”γινώσκετε” tässä ja edellisessä jakeessa ”tajutkaa” vai ”tajuatte”, eli onko kyseessä imperatiivi vai indikatiivi. Jakeessa 30 se on järkevintä kääntää ”tajuatte”, ja jos käännämme seuraavankin jakeen tässä muodossa, lauseista syntyy symmetrinen pari. Jeesukselta voisi toisaalta odottaa tässä kohdin käskyä.
32. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.
32ἀμὴν λέγω ὑμῖν ὅτι οὐ μὴ παρέλθῃ γενεὰ αὕτη ἕως ἂν πάντα γένηται.
32. Aamen, minä sanon teille, että tämä sukupolvi ei varmasti kulu pois kunnes kaikki tapahtuu.
Alussa hepreankielinen ”ἀμὴν”, ”totisesti”, jonka olen jättänyt alkutekstin mukaisesti kääntämättä. 
γενεὰ” voi tarkoittaa joko sukua tai sukupolvea. 
33. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
33 οὐρανὸς καὶ γῆ παρελεύσονται, οἱ δὲ λόγοι μου οὐ μὴ παρελεύσονται
33. Taivas ja maa tulevat kulumaan pois, mutta minun sanani eivät varmasti tule kulumaan pois.






2. KONTEKSTI


Perikooppi sijoittuu Luukkaan evankeliumin draaman kaaren loppupuoliskoon. On tulossa pääsiäinen, ja Jeesus elää viimeistä viikkoa ennen teloitustaan. Jerusalemilaiset ovat toivottaneet aasilla ratsastavan messiasehdokkaan tervetulleeksi pyhään kaupunkiin kuninkaanaan. Välittömästi ratsastamisen jälkeen Jeesus valittaa Jerusalemin tuhoa ja käy aiheuttamassa kaaosta temppelissä. Temppelikompleksi on myös analysoimamme tekstin näyttämö, ilmeisesti muutama päivä kauppiaiden ulos ajamisen jälkeen. Jakessa 21:6 Jeesus kommentoi temppelin ihailua lakonisesti ennustamalla sen väistämättömän tuhon. Häneltä kysytään ennustuksen toteutumisen ajankohtaa ja merkkiä sen toteutumisesta, johon hän vastaa pitkällä puheella: hän luetteloi pelottavia ennusmerkkejä, lausuu lohduttavia lupauksia ja antaa ohjeita, miten toimia Jerusalemin piirityksessä. Vedenjakajaksi puheessa muodostuu Luukkaan lause jakeessa 24: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Heti seuraavaksi sijoittuu jännittävä tekstikatkelmamme, joka onkin ehdottomasti nähtävä osana Jeesuksen vastausta esitettyyn kysymykseen. Sitä seuraa vielä varoituksen sana sydämen raskaaksi käymisestä ja lyhyt siirtymäosuus, jonka jälkeen evankelista alkaa kuvata Jeesuksen kärsimyshistoriaa.


3. HISTORIAA


Luukkaan evankeliumi lienee pääosin yhden kirjoittajan teos, jossa on käytetty hyväksi useita lähteitä. Se muodostaa Apostolien tekojen kanssa jännittävän kaksoiskertomuksen ensimmäisten kristittyjen historiasta ja itseymmärryksestä. Apostolien teoissa kertoja vaihtuu hetkeksi ensimmäiseen persoonaan, joten anonyymin evankelistan identiteettiä on etsitty tekstissä seikkailevan Paavalin työtovereista. Sellainen on löydetty lääkäri Luukkaasta, jonka nimi esiintyy joitakin kertoja paavalilaisissa kirjeissä. Teoksen ajoittaminen on hankalaa. Ajoituksen kiintopiste on vuosi 70, jolloin Rooman joukot tuhosivat Jerusalemin. Perinteinen tulkinta näkee Luukkaan tarkoissa kuvauksissa Jerusalemin piirityksestä (esim. 19:43) huikeita ennustuksia tulevasta tuhosta, kun moderni tutkimus katsoo ne Jeesus-tradition soveltamiseksi jo takanapäin olevaan tapahtumaan. Tekstin voi ajoittaa vaikkapa vuosiin 80-85[1]


Luukkaan evankeliumi on kirjoitettu kreikkalaista nimeä kantavalle korkea-arvoiselle Teofilokselle tarjoamaan historiallista pohjaa tälle opetetuille asioille. Vaikka Teofilos, ”Jumalaa rakastava” saattaakin olla  kirjoittajan luoma tekstin sisäinen lukija, voimme päätellä tästä joitain asioita evankeliumin kohdeyleisöstä ja merkityksestä. Tuohon aikaan kristityistä suurin osa alkoi olla kreikkaa puhuvia ei-juutalaisia ja alkoi olla selvää, ettei juutalainen kansa ottaisi Jeesusta messiaakseen. Näyttää siltä, että Luukas kirjoittaa teoksensa juuri Rooman valtakunnan pakanakristityille. Kristityt olivat vielä pieni, mutta nopeasti kasvava vähemmistö Rooman moniarvoisessa yhteiskunnassa. 


4. REDAKTIO JA MUOTO


Kaksilähdehypoteesin mukaisesti Luukas lainaa perikooppinsa rakennusainekset Markuksen paralleelisesta kohdasta Mark. 13:24–29. Matteus tallentaa saman tapauksen kohdassa 24:29–33. Markus aloittaa perikooppinsa apokalyptisilla kuvilla auringon pimenemisestä, kuun valottomuudesta ja tähtien tippumisesta. Tämä Vanhasta testamentista peräisin oleva tuomiosymboliikka (esim. Jes. 13:10) ei ilmeisesti ole tuttua Luukkaan kohdeyleisölle, joten hän korvaa sen proosallisemmalla puheella ”merkeistä”. Tässä hän päätyy hyvin erilaiseen ratkaisuun kuin Matteus, joka paisuttaa kuvausta entisestään Sakarja-vaikutteilla. Vanhatestamentillisista ilmaisuista Luukas säilyttää maininnan ”taivaan joukoista” (Mark: αἱ δυνάμεις αἱ ἐν τοῖς οὐρανοῖς) ja Matteuksen lailla palauttaa sen Septuagintassa esiintyvään muotoon (αἱ δυνάμεις τῶν οὐρανῶν, Septuaginta Jes. 34:4). Mitä lienee evankelista ymmärtänyt taivaan joukoilla (tai voimilla, kuten sen myös voisi kääntää), Vanhassa testamentissa ilmaisu viittaa usein palvonnan kohteena oleviin jumalhahmoihin (tähtiin?) tai jonkinlaisiin enkeliolentoihin (esim. 1. Kun. 22:19, 2. Aik. 33:3).

Luukas ei muotoile Jeesuksen apokalyptisen puheen alkujaksoa tökerösti, vaan hyvää tyylitajua osoittaen. Kerronta kulkee maailman kaikkien kerrosten lävitse käyttäen lausepareja: taivaasta maan kautta merelle ja takaisin. Kiastisella muotoilulla evankelista kuvaa mukaansatempaavasti aikojen merkkien kosmisuutta:


A. Ja tulee olemaan merkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä,

B. ja maan päällä ahdistus kansoilla neuvottomuudessa

C. (ja) meren ja tyrskyn pauhua

B. 26. ihmisten pyörtyillessä vuoksi pelon odottaessaan sitä, mikä kohtaa asuttua maailmaa,

A. sillä taivaan joukot järkkyvät


Apokalyptistä avausta, joka on tunnelmaltaan hyvin samankaltainen Jesajan 13. luvun kanssa, seuraa jakeen 27 majesteetillinen lause, joka muuttaa tekstin kosmisen kaaoksen jumalalliseksi järjestykseksi: ”Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä voiman ja runsaan kunnian kanssa.” Luukas redaktoi Markukselta saamaansa lausetta muuttamalla pilvet monikosta yksikköön, kenties viittauksena Jeesuksen taivaaseenastumiseen[2] (Apt. 1:9, 11). Pilvi esiintyy Luukkaalla myös kirkastusvuorikertomuksessa ilmentämässä Jeesuksen valtaa (Luuk. 9:34). Luukkaalta puuttuu Markuksen ja Matteuksen tätä seuraava virke Ihmisen Pojan enkeleistä keräämässä valittujaan. Se vaikuttaa toki taustalla Luukkaan lisäämässä jakeessa 28: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, suoristautukaa ja nostakaa päänne, sillä lunastuksenne lähestyy.’” Hän pureskelee jälleen lähteitään kohderyhmälleen helpommin nieltäväksi. Markus ei suoraan sano, miten valittujen kokoamiseen tulisi suhtautua, mutta Luukas selvittää yksiselitteisesti, että kyseessä on Jeesuksen kuulijoiden näkökulmasta myönteinen tapahtuma. 


Seuraavaksi katkelmassamme seuraa vertaus puista, jakeet 29-31. Luukas uudelleenmuotoilee Markukselta saamaansa tekstiä (Mark. 13:28-29) pienissä määrin. Hän lisää lyhyen kerronnallisen väliosan vertausta ennen erottaakseen sen edellä olevasta tekstistä. Merkittävin muutos lienee Luukkaan lisäys jakeessa 29: ” ja kaikkia puita”. On esitetty, että Luukas pyrkii tällä torjumaan vertauksen allegorisen tulkinnan. Viikunapuuta käytetään usein Israelin symbolina, ja näin ymmärrettynä tämä kohta merkitsisi Israelin kansallista elpymistä. Muista puista puhuminen heikentää tätä vertauskuvallista selitysmallia.[3] Jakeessa 31 Luukas täsmentää ajatusta: Markuksen puhuu ”sen ajan” läheisyydestä, Luukas taas ”Jumalan valtakunnan”.


Viimeiseksi seuraa Jeesuksen lopetuslauseet, jotka Luukas saa Matteukselta lähes sellaisenaan, mitä nyt vaihtaa ilmaisun ”ennen kuin” yksinkertaisempaan samaa tarkoittavaan. Jae 32 on Markuksella muodossa ”kaikki tämä”, kun Luukas tiivistää sen muotoon ”kaikki”, tuntemattomasta syystä. 


5. ARGUMENTAATIOANALYYSIÄ JA TULKINTAA


Yhdeksänjakeinen perikooppimme, Jeesuksen tulevaisuutta koskevan vastauksen loppupuoli, jakautuu kolmeen osaan: apokalyptiseen avaukseen ja sen johtopäätökseen (jakeet 25-28), vertaukseen viikunapuusta ja sen selitykseen (29-31) sekä ennustukseen sukupolvesta ja loppulauseeseen (32-33). Tarkastelkaamme ensin kunkin osion argumentaatiota erikseen, sitten nivokaamme tulokset yhteen ja pohtikaamme, millä tavalla teksti toimii kontekstin edellyttämänä vastauksena jakeessa 21:7 esitettyyn kysymykseen ja mitä voimme päätellä Luukkaan omista intresseistä.

Jakeissa 25-28 näkyy kiintoisa kolmijakoinen muoto: 1) valloillaan on kaaos, 2) Ihmisen poika suorittaa jumalallisen väliintulon, 3) Jeesuksen kuulijoita rohkaistaan. Ihmisen Pojan tuleminen esitetään kaaoksen loppuna ja historian päätepisteenä. Tämä on tietenkin viittaus Danielin kirjan näkyyn ”ihmisen pojan kaltaisesta”, joka tuomiopäivänä tulee pilvissä pelottavien mullistusten jälkeen Vanhaikäisen luokse vastaanottaakseen tältä hallintavallan (Dan. 7:13). Danielin tekstissä ihmisen pojan kaltainen symboloi Korkeimman pyhiä (Dan. 7:18), mutta evankeliumeissa esiintyvä itse Ihmisen Poika, viittaa (lähes) aina Jeesukseen. Jeesus ja Luukas ymmärtävät Ihmisen Pojan tulemisen Jumalan hallintavallan tulemisena yli koko maailman. Jakeissa 25-28 puhutaan kahdesta ryhmästä ihmisiä, ”kansoista” tai ”ihmisistä” ja ”teistä” eli Jeesuksen kuulijoista. Niiden kohtalosta lopun ajoissa esitetään väittämiä, joiden ymmärtämistä helpottaa tekstin sisäisten syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen. Näitä ilmaistaan esim. konjunktioilla kuten ”γὰρ”, ”sillä” tai ”καὶ”, ”ja”. Hyvä tapa purkaa tekstin argumentaatiota on esittää kumpaankin ryhmään liittyvät seuraussuhteet kaaviolla:





Retoriikassa vähintään yhtä tärkeää sen kanssa, mitä sanotaan, on se, mitä ei sanota. Luukas jättää mainitsematta asioita, jotka hän olettaa lukijan täydentävän. Päättelemällä saamme ne selville ja voimme lisätä ne kaavioon:



Teksti antaa ymmärtää, että pelottavat kosmiset merkit merkitsevät ”ihmisille” pelottavaa ja negatiivista asiaa, mutta Jeesuksen kuulijoille ne ovat rohkaisevia edessä olevan lunastuksen takia.  Luukkaan Jeesus ei kuvaile merkkejä tai taivaan joukkojen järkkymistä tarkasti, millä evankelista alleviivaa sanomaansa: lopun merkit tulevat kyllä olemaan luonteeltaan sellaisia, että kaikki ne pystyvät tunnistamaan vaikkei niiden tuntomerkkejä tuntisi etukäteen. Evankelistalla Danielin kirjassa ihmisen pojan kaltaisen tulemiseen liitetty tuomion ulottuvuus esiintyy näissä pelottavissa merkeissä.[4] Jakeiden 25-28 ydin näyttää olevan se, että tulee pelottavia merkkejä, jotka kaikki näkevät ja joista kaikki voivat päätellä, mitä tuleman pitää. Ihmiset joko rohkaistuvat siitä tai kauhistuvat suunnattomasti riippuen heidän suhteestaan Jeesukseen.  Jeesuksen puuvertauksen argumentoinnin voi graafisesti esittää seuraavalla tavalla:








Jumalan valtakunnan läheisyys tuottaa siis ”tämän” tapahtumisen samalla tavoin, kuin kevät aiheuttaa puun puhkeamisen lehteen. ”Tämä” voi viitata joko kaikkiin Jeesuksen jakeissa 21:7-28  ilmoittamiin tapahtumiin Jerusalemin tuhoutumisesta lähtien, tai vain kosmisten katastrofien osuuteen jakeesta 25 alkaen. Uskon jälkimmäisen olevan luontevampi, koska Luukas selvästi jakaa puheen kahteen osuuteen pakanain ajat -lauseella jakeessa 24. Jumalan valtakunnan, jota Jeesus piti sekä salatusti jo omana aikanaan olemassa olevana että eskatologisena, konkreettisena tapahtumana,[5] tuleminen antaa väistämättä kuulua itsestään mullistuksilla, ja yhtä automaattisesti, kuin ihmiset tajuavat kesän olevan lähellä kun näkevät hiirenkorvia koivunoksilla, he päättelevät näkemistään merkeistä nykyisen aikakauden lopun olevan edessä. Vertaus opettaa, ettei ajan läheisyys tule jäämään epäselväksi kellekään. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että hepreassa ”kesää” ja ”loppua” tarkoittavat sanat kuulostavat hyvin samalta ja tämä sanaleikki esiintyy Aamoksen kirjassa kohdassa 8:1-2.[6]
 
Jeesuksen puheen loppusanat jakeissa 32 ja 33 keskittyvät ”loppuun kulumisen” tai ”katoamisen” ympärille. Jeesus osoittaa monin tavoin olevansa erittäin varma painavasta asiastaan: hän aloittaa lauseensa hepreankielisellä vahvistussanalla, aamenella ja käyttää kahdesti kaksoiskieltoa οὐ μὴ, ”ei varmasti”. Ensiksi hän kieltää mitä painavimmin: ” tämä sukupolvi ei varmasti kulu pois kunnes kaikki tapahtuu.” Lopuksi hän vakuuttaa omien sanojensa olevan lujemmat kuin pysyvistä pysyvin, itse maailmankaikkeus: ”Taivas ja maa kuluvat pois, mutta minun sanani eivät varmasti kulu pois.” Jeesuksen sanat ja ”tämä sukupolvi” rinnastetaan yhteisellä ilmauksella. Tässä on nähty viittaus siihen, että sukupolvi viittaisi Jeesuksen sanojen varassa elävään ”sukuun” eli kristittyihin lopun aikoina[7], mutta tämä on kieltämättä epäluonteva selitys. Yksinkertaisin tulkinta on se, että niin totta kuin Jeesuksen universumia painavammat sanat pysyvät voimassa maailmanlopun yli, ”tämä sukupolvikin” sinnittelee sinne asti. Mielenkiintoinen kysymys on, mitä sukupolvella tässä tarkoitetaan. Jos sana käännetään ”suvuksi”, Jeesus puhuisi joko juutalaisesta kansasta tai seuraajistaan, joiden ei tarvitsisi pelätä loppuun asti tuhoutumista viimeisten aikojen mullistuksissa. Ilmaisun voi kääntää myös muodossa ”se sukupolvi”, jolloin Jeesus tahtoisi sanoa, että lopun aikojen ahdistukset kokeva sukupolvi näkee myös Ihmisen Pojan tulemisen. Luukkaalle itselleen ”tämä sukupolvi” tarkoitti luultavasti Jeesuksen kuulijoita, mikä tarkoitti pikaista parousiaa ja Jerusalemin vapautumista pakanoiden vallasta.[8] [9] Myöhempi perinne joutuu tulkitsemaan sukupolven muilla tavoilla.

Perikooppi on osa Jeesuksen vastausta jakeen 7 kysymyksiin Jerusalemin temppelin tuhoutumisesta. Tiedusteluun ajan merkistä hän vastaa merkkien olevan olemaan niin selviä, että kaikki ymmärtävät automaattisesti, mistä on kyse. Tämä on rohkaisevaa hänen omilleen. Heidän ei tarvitse pelätä, mutta muilla on enemmän kuin syytä pelätä! Ajankohdasta hän kertoo kaiken tapahtuvan yhden ainoan sukupolven aikana. Jerusalemin temppelikompleksin tuhoon liittyvän kysymysparin ja perikoopin välissä on kuitenkin 17 jaetta, joissa Jeesus ehtii käsitellä Jerusalemin tuhoa tarkemmin: sen ajankohdan merkkinä eivät ole katastrofit, vaan piiritystilanne (Luuk. 21:20). Luukas erottaa apokalyptisen perikoopin muusta puheesta jakeen 24 lisäyksellä. Näin hän saa Jeesuksen siirtymään jakeessa 25 Jerusalemin tuhosta maailmanlopun ja pakanakansojen tuomion tematiikkaan. Tämä antaa vihjeen kirjoittamisajankohdasta: Jerusalem tuhottiin, niin kuin Jeesus ennusti, mutta Ihmisen Poikaa ei näkynyt pilvessä. Luukas on ratkaissut jännitteen esittelemällä käsitteen ”pakanain ajat”: Jerusalem on oleva vieraiden kansojen hallussa niille säädetyn ajan, jonka jälkeen Jeesuksen ennustuksen loppuosa varsinaisesti toteutuu ja Herran päivä koittaa. Näin hän hoitaa kristikunnan ensimmäistä todellista traumaa ja antaa kipinän myöhempien kirkkojen eskatologian kehitykselle.


6. OMAA TULKINTAA JA POHDINTAA


Luukkaan evankeliumin 25. luku otetaan esiin, kun uusi tsunami tai maanjäristys jossain maailmankolkassa tapahtuu. Maailmanlopun profeetat pitävät siihen nojaamisesta julistaessaan armonajan täyttymistä ja Jeesuksen käsillä olevaa tulemusta. Teksti itsessään ei näytä antavan aihetta tämän kaltaiselle käyttämiselle. Kuten osoitettiin, sen tulevaisuusskenaariossa kaikki ihmiset tietävät ilman epäilyksen häivää, että lopun aika on koittanut ja Jeesus tulee kantaen mukanaan hallintavaltaa. Yksittäinen humanitaarinen kriisi tai luonnonmullistus siellä täällä ei muistuta perikoopissa kuvattua tilannetta. Jos tahtoo toimia nälänhädästä tai puutteesta kuullessaan Raamatun ohjeiden mukaan, kannattaa jättää tuomiopäivä-banderollit varastoon ja ottaa oppia Jesajan kirjasta: toimit hyvin jos ”murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi” (Jes. 58:7).

                       
Olen joutunut kasvokkain monenlaisten tulkintojen kanssa, mitä tähän katkelmaan tulee. Tiettyjen ryhmien allegorinen tulkinta, jossa lehteen puhkeava viikunapuu tulkitaan Israelin valtiolliseksi elpymiseksi vuonna 1948, on minulle erittäin tuttu. Viimeisen sukupolven tulkitaan alkaneen Israelin itsenäistymisvuonna, mistä voi laskea Jeesuksen paluun takarajaksi vuoden 1988, 2008, 2028 tai jopa 2068, riippuen käytetystä sukupolven mitasta. Lienen analysoinut tekstiä tästä näkökulmasta ja tullut, odotusteni mukaisesti, huomaamaan, ettei tulkinnassa ole päätä eikä häntää. Mainitut ryhmät tulkitsevat perikooppia edeltävän jakeen pakanain aikojen päättyneen vuoden 1967 kuuden päivän sodassa, kun Israel valloitti Jerusalemin kokonaisuudessaan ja siitä tuli ”juutalainen” kaupunki ensimmäisen kerran satoihin vuosiin. Epäilemättä Luukas olisi ajatellut samoin.

                       
Käsitykseni katkelmasta muuttui analyysin aikana. Oletin sen liittyvän saumattomasti ennustukseen Jerusalemin tuhosta, mutta nyt huomaan Luukkaan erottaneen tietoisesti, joskin varoen omaksi osiokseen. Matteuksen ja Markuksen rinnakkaiskohdat vastaavat paremmin alkuperäistä käsitystäni.

                       
Raamatun suurimpia teemoja Herran päivä, jolloin Jahve langettaa vanhurskaan tuomionsa pakanakansoille ja kostaa kansansa kokemat vääryydet (esim. Jes. 13 ja Hes. 30). Jeesus liittyy profeettojen ketjuun ennustamalla tuosta kauan sitten nähdystä päivästä, mutta aiemmista profeetoista poiketen hän sijoittaa itsensä tärkeään rooliin siinä, Jahven asemaan. Jumalan kansalle hänen ennustuksensa on lohdullinen pelottavista merkeistä huolimatta. Sen ei tarvitse pelätä, koska se lunastetaan.



LÄHTEET


NESTLE-ALAND 2006: Novum Testamentum Graece (27. uudistettu laitos). Stuttgart: Deutsche

Bibelgesellschaft.

Diginovum (ohjelmisto), Data Universum

BRENTON, SIR LANCELOT C. L. 1851: The Septuagint with Apocrypha: Greek and English. Grand Rapids, Michigan: Zondervan Publishing House.

Pyhä Raamattu (VANHA TESTAMENTTI XI Yleisen kirkolliskokouksen vuonna 1933 käyttöön ottama suomennos; UUSI TESTAMENTTI XII Yleisen kirkolliskokouksen vuonna 1938 käyttöön ottama suomennos; VANHA JA UUSI TESTAMENTTI Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos). Jyväskylä: Genesis-kirjat 2000.

Holy Bible, New Revised Standard Version containing the Old and New Testaments and the Deuterocanonical Books. Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, Inc. 2008.

The Holy Bible, New King James Version. Nashville, Tennessee: Thomas Nelson Inc. 1982.

RÄISÄNEN, HEIKKI ja HAKOLA, RAIMO 1993: Viisi evankeliumia. Helsinki: Yliopistopaino.



APUNEUVOT


AEJMELAEUS, LARS 2008: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Jyväskylä: Kirjapaja.



LILJEQVIST, MATTI 2011: Uuden testamentin sanakirja kreikka-suomi. Helsinki: Finn Lectura.



KIRJALLISUUS


BARTON, JOHN ja MUDDIMAN, JOHN 2010/2001: The Oxford Bible Commentary. Oxford: Oxford University Press.

HOLLAND, JOHN 1993: Word Biblical Commentary, Luke 18:35-25:53. Nashville: Thomas Nelson Publishers.

THURÉN, JUKKA 1997: Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot. Helsinki: SLEY-kirjat.

HOLMÉN, TOM 2007: Jeesus. Helsinki: WSOY.




[1] Barton 2010, 925
[2] Barton 2010, 954
[3] Thurén 1997, 328
[4] Nolland 1993, 1006
[5] Holmén 2007, 90
[6] Nolland 1993, 1008
[7] Thurén 1997, 329
[8] Nolland 1993, 1009
[9] Barton 2010, 954

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko Jumala sadisti? Kamppailuni helvettiopin kanssa

Harhaoppia on nyt myös podcast

Ehkä Jumala ei olekaan kaikkivaltias