Harhaoppia

Klassisen kristinuskon mukaan Jumalan voimalla ja vallalla ei ole rajoja. Hän voi luoda universumeita, jakaa meren tai laittaa aasin puhumaan. Jumala onnistuu kaikessa, mitä yrittää ja kykenee halutessaan rikkomaan vaikka fysiikan lait. Tätä sanotaan kaikkivaltiudeksi. Ajatus Jumalan kaikkivaltiudesta sisältää ongelmia. Hauskin niistä on kaikkivaltiuden paradoksi . Siinä kysytään, voiko Jumala luoda niin ison kiven, ettei jaksa sitä itsekään nostaa? Pulma on helppo ratkaista, sillä se on vain näennäinen. Kristillisessä teologiassa kaikkivaltius ei tarkoita, että Jumala voisi tehdä loogisesti ristiriitaisia asioita. Sellaisia kuin nelikulmaisia ympyröitä, naimisissa olevia poikamiehiä tai kiviä, joita kaikkivaltias ei pysty nostamaan. Vastaus kaikkivaltiuden paradoksiin on siis ei. Paljon vaikeampi kaikkivaltiuteen liittyvä arvoitus on pahan ongelma. Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä? Koska kärsimyksen poistaminen vaikuttaa oleva

Viime vuosina olen arvioinut uudelleen uskomuksiani Jumalasta, elämästä ja maailmasta. Yksi alueista, joilla olen kulkenut pitkän matkan, on käsitykseni helvetistä. Pienenä opin helluntaiseurakunnassa, että helvetti on paikka tai ainakin olotila, jossa kadotetut kärsivät ikuista kidutusta. Se, onko piina luonteeltaan fyysistä vai psyykkistä, ei ollut täysin tiedossa. Siitäkään ei ollut varmuutta, onko helvetissä kirjaimellisesti liekkejä vai ei. Tiesin kuitenkin, että sellaiseen paikkaan en halua joutua. Mieluummin vietän ikuisuuteni Jeesuksen ja enkelien kanssa hauskaa pitäen kuin hornan tuutissa paistumalla. Omaksumaani näkemystä helvetistä voidaan nimittää opiksi ikuisesta tietoisesta kidutuksesta , josta käytän tässä tekstissä lyhennettä ITK . Niin opettaa kristinuskon valtavirta. Kristinuskon opetusta sen sijaan ei ole se, että helvetti olisi maan alla, tai että saatana olisi sen pomo, tai että kukaan joutuisi sinne ennen viimeistä tuomiota aikojen lopulla. Tä

Markuksen evankeliumin loppukohtauksessa, joka on myöhempää perua kuin evankeliumin muu teksti, Jeesus antaa opetuslapsille lähetyskäskyn. Markus muotoilee Jeesuksen sanat tällaiseen muotoon: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark. 16:15) “Kaikki luodut” ymmärretään yleensä vain ihmisinä. Ekoteologit käyvät keskustelua siitä, pitääkö ilmaisu sisällään myös eläinlajit, ja jos pitää, miten ihmeessä käskyä pitäisi niiden kohdalla toteuttaa. Tässä tekstissä menen askeleen pidemmälle. Sisältyvätkö avaruusoliot niihin luotuihin, joille evankeliumia pitää julistaa? En nyt puhu lentävillä lautasilla matkustavista pienistä vihreistä miehistä, jotka ufointoilijoiden mukaan vierailevat maapallolla tuon tuosta. Viittaan avaruusolioilla muilla planeetoilla mahdollisesti asuviin älykkäisiin sivilisaatioihin. Moni tieteilijä pitää ajatusta hyvinkin mahdollisena. Pitäisikö lähetysjärjestö Fida Internationalin rinnalle perus