Näin uhraat ihmisiä 101?

Monoteismin kehityksen rosoinen kronikka ja Jumalan kirjallinen itseilmoitus Raamattu yllättää räväkällä sisällöllään. Joka etsii sen lehdiltä tarinoita hyveellisistä sankareista elämän esikuviksi löytää hämmentävän paljon tarinoita häikäilemättömistä murhamiehistä ja kyltymättömistä naistenkaatajista. Vaikka vuorisaarna saakin postmodernin protestantin huutamaan hallelujaa, kertomukset Joosuan toimeenpanemista kansanmurhista jättävät jälkeensä ihmetyksen ja epäuskon. Kaatavatko julmat jakeet Raamatun aseman Jumalan inspiroimana tekstikokoelmana (kuten päättelee maailman hauskin raamattukommentaari Sceptic’s Annotated Bible), ja jos eivät, miten niistä pitäisi repiä sovelluksia hengelliseen elämään?

Raamatun osista moraalittomin, Tuomarien kirja, sisältää Pyhän kirjan kenties hämmentävimmän kertomuksen. Voidellun sotapäällikkö Jeftan tarina laittaa haukkomaan henkeä yllättävillä käänteillään: 

11:30. Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, 31. minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina." 32. Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. (…)34. Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. 35. Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." (…) 39. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. 

Seurakuntanuori, joka astuu tapojensa vastaisesti Vanhan testamentin puolelle selvittääkseen millainen mies on Heprealaiskirjeen ylistämä Jefta, joutuu olemaan tarkkana, ettei vedä ES-juomaansa väärään kurkkuun. Raamattu kertoo Jumalalle lahjana annetusta ihmisuhrista! Nuorisopastori on neuvonut tutkimaan asiayhteyttä, mutta lähiluvut eivät tuo tapaukseen mitään lisävaloa. Kuvaus perheensisäisestä rituaalimurhasta nököttää Raamatun laidassa arkisena kuin kauppalista. Onko nuoren ainut looginen vaihtoehto sulkea Raamattu, kirota moraalittomaksi osoittautunut Jumalansa ja lähteä rellestämään vapaana uskonnon kahleista?

Jefta – malliuskova?

Raamattu ei ole tarjoa pelkkiä esikuvia, toisin kuin moni kuvittelee. Uskonnollisen propagandan lisäksi kirjojen Kirja sisältää pohdiskelevaa materiaalia (Job, Psalmit) ja tiivistä historiankirjoitusta. Karmea tarina Jeftasta ja hänen tyttärestään edustaa jälkimmäistä lajityyppiä. Raamatun historiankirjoissa kirjoittaja ei aina ota kantaa tapahtuman moraalisuuteen tai lyö hahmojen otsiin sankarin tai konnan leimoja, vaan esittää alastomat tapahtumat sellaisinaan. Jotta lukija pääsisi käsiksi tekstin sanomaan, hänen on käytettävä aivojaan. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen luvussa 10 Paavali kertoo Vanhan testamentin hämmentävien kertomusten olevan ”varoittavia esimerkkejä”. Anarkistista yhteiskuntaa kuvaava Tuomarien kirja käy läpi melkein kaikki mahdolliset sähläykset, joihin Jumalan kansa voi sotkeutua. Jeftan tapaukseen Paavalin luonnehdinta sopii kuin roska silmään: kirjoittaja ei tahdo sanoa ”näin”, vaan ”ei näin”. Se, että Jeftan sekoilua kuvataan Raamatussa, ei todellakaan tarkoita, että Jumala hyväksyisi ihmisuhrit ja kannustaisi niihin. Päinvastoin, yksi syy Jeftan tarinan säästymiselle meidän päiviimme asti lienee opettaa meitä olemaan tekemättä samoja möhläyksiä. Jefta tekee ainakin kolme mokaa, joita ei kannata lähteä sokeasti toistamaan: 

1. Kaupankäynti

Odottaessaan vaarallista taistelua ammonilaisia vastaan Jefta tekee Jumalalle tarjouksen: vastineeksi voitosta hän lupaa Jumalalle polttouhrina ensimmäisen vastaantulijan. Jefta kuului ihmisiin, joilla on taipumus taantua lapsen tasolle kriisitilanteissa. Tietyssä lapsen uskonnollisuuden kehitysvaiheessa on tapana yrittää hieroa kauppoja Jumalan kanssa. Itsekin muistan monesti alakouluaikoinani sopineeni Jumalan kanssa lukevani luvun tai kaksi Raamattua, jos vain saan kokeesta arvosanaksi yli yhdeksän. Jumalalle ei kuitenkaan voi esittää tarjouksia tai sanella ehtoja, koska ihmisellä ei ole yhtään mitään, jota hän voisi Jumalalle antaa. Vai ajatteleeko joku vakavissaan, että Jumala pysähtyisi puntaroimaan ihmisen tarjouksen edullisuutta hänen bisneksilleen? Yritys vaikuttaa Jumalaan lahjomalla on magiaa ja osoitus epäluottamuksesta häntä kohtaan. Roomalaiskirjeen 8:28 opettaa, että Jumala pitää uskovasta huolen, eikä hänen suopeuttaan tarvitse ostaa: ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.” Jumala johdattaa uskovaa suunnitelmansa mukaisesti aina kohti onnellista loppua ja käyttää kristityn vastoinkäymisiä oman suunnitelmansa hyväksi. Ei ole mitään syytä haaveilla siitä, että saisi ostaa itsensä vapaaksi perikadosta: Jeesus on jo tehnyt sen puolestasi verellään.

2. Lupailu

Toinen moka, johon Jefta sortuu, on se, että hän ylipäänsä menee lupaamaan Jumalalle yhtään mitään. Raamattu korostaa monessa paikassa, että Jumalalle tehty lupaus kannattaa toteuttaa tai käy huonosti. Vaikka pyhien lupausten vannominen kuulostaa hurskaalta, Raamattu suosittelee jättämään mieluummin Jumalalle lupaamiset kokonaan väliin, mikä varsinkin Jeftan olisi kannattanut tajuta, ennen kuin meni tekemään äärimmäisen hölmön lupauksia (esim. Saarn. 5:3 ->). Jeesus korosti, että koska ihminen ei voi olla varma tulevaisuudestaan, hänen ei pidä vannoa mitään (Matt. 5:33-37). Jumala on äärimmäisen pyhä, joten kannattaa mieluummin ottaa vastaan se, mitä hän tahtoo antaa, kuin lupailla hänelle mitä mieleen juolahtaa. Jumala ei ole yhtään lepsumpi kuin Vanhan testamentin aikoina: Apostolien teot kertovat pariskunnasta, joka ei antanutkaan Jumalalle lupaamaansa lahjaa ja kaatui seurakunnan edessä kuolleena maahan (Ap. t. 5). Lupaamisen suhteen johtopäätös on sama kuin kauppojen hieromisessa: älä sinä lupaa Jumalalle mitään, vaan luota siihen, mitä hän on luvannut sinulle.

3. Uskonelämän vastuuttomuus

Jeftan tyttären uhraamista on yritetty selittää milloin temppelineitsyeksi vihkimiseksi ja milloin miksikin, mutta tekstin tarkka lukeminen ei jätä arvailun varaa: Jeftan tytär kuoli isänsä kädestä rituaalisurmassa. Hätäisesti tehty lapsellinen siirto hengellisen hauiksen kasvattamiseksi tuhosi Jeftan ainoan tyttären elämän. Jefta toimi kuin postmoderni individualistikristitty, joka ei tajua, että kaikilla hänen valinnoillaan on vaikutuksensa ympäristöönsä, vaan kuvittelee uskonvaelluksensa olevan yksinpeliä. Erityisen traagista tarinassa on, että vahinko kohdistuu Jeftan kaikkein läheisimpiin lähimmäisiin, hänen perheeseensä. Jefta on äärimmäinen esimerkki hengellisen työn tekijästä, joka laiminlyö perhettään saadakseen loistaa palvelutehtävässään. Vaikka Jumala tuskin voitelee nykyään ihmisiä sotapäälliköiksi samalla tavalla kuin Vanhan testamentin aikoina, tavallinen saarnamieskin on vaarassa sortua samaan perusvirheeseen kuin Jefta. Jos hän ei nyt sentään tule polttaneeksi perhettään elävältä, perheelle kuuluvan ajan käyttäminen työhön on yleinen ongelma. Raamatullisen periaatteen mukaan elämän arvojärjestyksessä tulee ensiksi Jumala, sitten aviopuoliso, sitten lapset ja muut läheiset ja vasta näiden jälkeen palvelutehtävä. Moni vanhan polven sananjulistaja on unohtanut tämän ja jättänyt antamatta puolisolleen sitä huomiota ja huolenpitoa, joka tälle olisi kuulunut. ”Jos aina olisi ajatellut emäntää, moni Herran työ olisi jäänyt tekemättä”, on yleinen ajatus. Avioliittoon sitoutuneen ykkösvelvollisuus Jumalan edessä on täyttää ne rakkauteen, läheisyyteen ja turvaan liittyvät vastuut, jotka suhteeseen kuuluvat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kannattaa kysyä vaimolta ennen kuin uhraa matkakassan ja eläkesäästöt kolehtihaaviin! 

Syvemmälle Raamattuun

Mikään ei aiheuta niin järisyttäviä uskonkriisejä kuin Raamatun lukeminen.  Sen elämänkarheat, rosoiset ja hämmentävän brutaalit kertomukset ravistelevat lukijan jumalankuvat ja uskonviritykset kuoliaiksi, kun riisuu päästään dogmaattiset silmälasit ja antaa tekstin selittää itseään. Jos on valmis luopumaan maailmankatsomuksestaan ja antautumaan kivuliaaseen prosessiin, jota Pyhä Henki tarjoaa Raamatun sanan kautta, palkintona on totuudenmukainen kuva elävästä Jumalasta, ja terve suhde hänen kanssaan tulee mahdolliseksi. On oltava valmis lukemaan Raamattua ajatuksella, jotta alkuperäisen kirjoittajan sanoma tulee selväksi ja Jumalan Henki pääsee herättämään pyhät tekstit lukijan elämäntilanteiden navigaattoriksi. Mitä Tuomarien kirjan yhdestoista luku puhuu sinulle?