Kansojen paljouden isät (eli miksi Genesiksen perheet ovat niin rikkinäisiä)

1. Johdanto

Israelin sotavoimia pidetään maailman tehokkaimpina. Siviilejä terroristien raketeilta suojeleva Rautakupoli-torjuntajärjestelmä edustaa puolustusteknologian kehityksen huippua. Valtavien resurssien käyttäminen väkivaltakoneiston tarpeisiin on pakon sanelemaa. Lähi-idän ainoa demokratia on ollut naapurikansojensa jatkuvan aggression kohteena 1940-luvulta asti, jolloin juutalaisvaltio perustettiin Levantin alueelle.  Konfliktien sarjassa ei ole kuitenkaan kyse mustavalkoisesta sortaja-uhri-asetelmasta, vaan puolustaessaan oikeuttaan olemassaoloon Israel on tullut polkeneeksi rajojensa sisällä asuvan palestiinalaisen arabikansan oikeuksia. Tilanne on monimutkainen, ja ratkaisua tuskin on tulossa pian, ellei Messias saavu vapauttamaan juutalaisia tai Mahdi muslimeita. Kukaan ei enää muista, mikä välit alkujaan tulehdutti. Yhden vastauksen kysymykseen antaa Ensimmäinen Mooseksen kirja. Sen mukaan Palestiinan kansojen viha juontaa juurensa haavaan, jonka yhden miehen virheet ihmissuhteissa tekivät hänen perheeseensä.

Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo alusta. Näkökulma tiivistyy kirjallisuushistorian jykevimmässä avauslauseessa ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Teoksen toinen nimi Genesis viittaa sekin maailman syntyyn. Se on sijoitettu Raamatun alkuun, koska siinä kuvatut tapahtumat ovat kronologisesti varhaisimpia ja se laskee perustukset Raamatun suurelle tarinalle, joka huipentuu messiaan saapumiseen. Kirjan synnystä on monia teorioita. Yleisimmän mukaan se on koottu vähintään kolmesta varhaisemmasta lähteestä joskus kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta.

Genesis jakautuu kahteen osaan. Ensimmäiset yksitoista lukua muodostavat prologin, jossa ihmiskunnan alkuhämärän tapahtumat luomisesta lankeemuksen ja ensimmäisen luonnonkatastrofin kautta kansakuntien jakautumiseen esitetään tiiviisti siten, että syntyy vaikutelma pikemminkin unenomaisesta mytologiasta kuin pyrkimyksestä historian kirjoittamiseen. Genesiksen alkuluvut ovat varmasti totta: maailma on joskus syntynyt, ihmiskunta on jossain vaiheessa saavuttanut moraalisen vastuullisuuden, joskus on tehty ensimmäinen murha, maailma on käynyt läpi luonnonkatastrofeja ja kielellinen ja kulttuurinen eriytyminen on lyönyt kiilaa yhteisöjen välille. Universaalit kertomukset on kirjoitettu muinaisen Lähi-idän kulttuurin antamin symbolein ja huokuvat silloista maailmankuvaa, mutta ne antavat kiinnekohtia myös tämän päivän ihmisen maailmanselitykselle.

Vaikka Genesiksen alkuluvuilla onkin vertaansa vailla oleva asema kulttuurissamme, teoksen ydinsisältö löytyy sen toisesta osasta. Kahdennessatoista luvussa kirjallinen tyyli muuttuu, kun Jumalankin ajatukset tunteva kertoja laskeutuu lähemmäs tapahtumia. Kerronta hidastuu, saa lisää yksityiskohtia ja kiinnittyy tuntemaamme historiaan. Kun ensimmäisessä osassa käsitellään koko ihmiskuntaa koskettavia kysymyksiä, toisen osan alussa huomio kiinnittyy yhteen nykyisen Irakin alueella asuneeseen mieheen, Abramiin. Jumala ilmestyy Abramille ja käskee häntä jättämään kotimaansa. Herra tekee Abramin - jolle hän myöhemmin antaa uuden nimen Abraham - kanssa liiton. Abrahamilla on oleva lukematon määrä jälkeläisiä, jotka asuvat luvatussa maassa ja tulevat siunaukseksi kaikille kansoille. Jumala sanoo patriarkalle:

"Tällainen on liitto, johon minä sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantaisä. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän. (17:5).

Alkaa valitun kansan syntytarina. Poika seuraa isää ja pojanpoika poikaa ketjussa, jossa Jumalan lupaus siunauksesta kaikille kansoille kulkee sukupolvelta toiselle. Jokaisessa sukupolvessa ratkaistaan, kuka pojista kansojen paljouden isän tehtävän ja Jumalan lupauksen. Poikalapsille tehtävä ympärileikkaus muistuttaa jokaisen perheeseen kuuluvan miehen pyhästä tehtävästä jatkaa sukua, kunnes Jumala täyttää lupauksensa. Keskeisessä roolissa ovatkin perheenisät, jotka täyttävät pyhää tehtävää perheensä päinä. Siksi lukija odottaa kuvausta hyvistä isistä, joiden avioliitto kukoistaa ja jotka kasvattavat lapsensa viisaasti. Totuus on toinen. Koko Genesiksestä ei löydy yhtäkään toimivaa kotia, ainoastaan rikkinäisiä perheitä joiden dysfunktionaalisuus selittyy pitkälti miesten kykenemättömyydestä kantaa omaa vastuutaan isänä ja aviomiehenä. Abrahamin vähäiset sosiaaliset taidot aloittavat ketjureaktion, joka haavoittaa hänen jälkeläisiään vielä pitkien aikojen päästä. Yhden perheen haavasta kasvaa suvun kirous, suvun kirouksesta kansakuntia erottava voima, ja kansakuntia erottavasta voimasta ikiaikainen viha.

Tässä esseessä tarkastelen Genesistä siitä näkökulmasta, miten Abrahamin suvun miesten eli ”kansojen paljouden isien” ihmissuhteissa tekemät virheet välittyvät sukupolvelta toiselle. Käyn läpi hänen perheensä tarinaa kiinnittäen huomiota siihen, millaisia patriarkat ovat isinä ja aviomiehinä. Esitän näkemyksiäni siitä, mitkä sosiaaliset olosuhteet synnyttävät perheen haavan, ja mikä sen saa arpeutumaan sukupolvia myöhemmin.

2. Velvollisuuksiaan laiminlyövä Abraham

Abraham on kolmen uskonnon sankari. Juutalaiset kunnioittavat häntä esi-isänään, kristityt Jumalan valittuna pelastuksen toteuttamiseen ja muslimit tuntevat hänet profeetta Ibrahimina. Kaikissa perinteissä hänestä puhutaan patriarkkana, sillä hän on isien isä. Uskonnollisten ja kulttuuristen perinteiden tuoma painolasti kuitenkin estää näkemästä kiiltokuvan taakse. Genesiksen lukija ei välttämättä huomaa Abrahamin vikoja ja tarinan rosoja. Valinnat, joita Abraham tekee ihmissuhteissaan, iskevät hänen perheeseensä emotionaalisen haavan, josta hänen jälkeläisensä joutuvat kärsimään vielä sukupolvien päästä.

Abraham on epätodennäköinen ehdokas kansojen paljouden kantaisäksi. Mies on impotentti vanhus, joka on naimisissa itseään vielä vanhemman sisarpuolensa Sarain kanssa (myöhemmin Saara). Pari on lapseton, mikä Lähi-idän muinaisissa kulttuureissa tarkoitti usein vanhuutta köyhyyteen tuomittuna. Abrahamin ja Saaran ei tarvitse murehtia talousasioista, sillä he ovat rikkaita ja heillä on resursseja jopa järjestää sotilasoperaatioita kanaanilaisia kuninkaita vastaan. Varallisuudesta huolimatta lapsettomuuden voi helposti ajatella painavan heidän mieltään, vaikka Genesiksen kertoja ei asiasta suoraan puhukaan.

Abrahamin ja Saaran avioliitossa ei kaikki ole kohdallaan. Abraham ei osaa kantaa vastuuta. Vaikka Saara onkin vanha nainen, hän on edelleen kaunis. Abraham pelkää - aiheesta - faraon rakastuvan Saaraan heidän matkallaan Egyptiin pakoon nälänhätää. Hän päättää salata avioliittonsa Saaraan ja kannustaa tätä suostumaan Egyptin kuninkaan rakastajattareksi, jotta pelastaisi oman nahkansa ja kenties hyötyisi tilanteesta Saaran velipuolena. Saaran suostumusta ei kysytä, vaan Abraham pakottaa hänet lähes prostituoidun asemaan silkkaa pelkuruuttaan. Salailu paljastuu, kun Jumala rankaisee faraota vieraan vaimon liehittelystä. Abraham pääsee vaimoineen pakoon, muttei näytä ottavan mitenkään opikseen, sillä pakottaa Saaran täsmälleen samaan menettelyyn Gerarin kuninkaan Abimelekin rakastuessa häneen.[1] Abraham on surkea aviomies, joka alistaa Saaran pelkuruutensa pelinappulaksi.

Abrahamin pelkuruus ei ole ainoa asia, joka hajottaa hänen avioliittoaan. Hänen elämänsä pyörii Jumalan istuttaman unelman ympärillä: hänestä on kerran polveutuva suuri kansa. Nykylukija voi vain spekuloida, miltä Abrahamin ajatukset tuntuvat hänen vanhasta ja hedelmättömästä vaimostaan. Saara päätyy ratkaisuun, jonka voi nähdä riittämättömyyden tunteen ja Egyptin parisuhdekriisin motivoimana. Hän käskee Abrahamin maata orjattarensa Haagarin kanssa, koska ei voi tarjota miehelleen tämän haluamaa lasta, muttei halua myöskään olla Abrahamin unelman esteenä. Orjatar Haagar synnyttää Ismaelin Abrahamin esikoiseksi. Jumalan lupauksen mukaisesti myös Saara tulee raskaaksi, ja synnyttää Iisakin.

Jos Abraham onkin huono aviomies, eipä hän kunnostaudu uusperheen isänäkään. Hänen heikkotahtoisuutensa saa hänet kohtelemaan Iisakia ja Ismaelia epätasaisesti. Ismaelin läsnäolo muistuttaa Saaraa Abrahamin suhteesta Haagariin, joka ei kohtele emäntäänsä niin kunnioittavasti kuin ennen. Saaran pakottamana Abraham karkottaa esikoispoikansa äiteineen erämaahan. Näin Abrahamin suku kokee ensimmäisen hajoamisensa, jonka juuret ovat Abrahamin ja Saaran epäterveessä avioliitossa. Kokemus isän hylkäämäksi tulemisesta on varmasti traumatisoiva Ismaelille. Häätämisen seuraukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen, mitä Herran enkelin sanat raskaana olevalle Haagarille jo ennakoivat:

Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa. (16:12)

Puhe Ismaelista veljiensä niskassa ei viittaa vain häneen yksilönä, vaan myös hänen jälkeläisiinsä. Genesiksen mukaan Ismaelista polveutui suuri kansa, jota nykyään kutsutaan arabeiksi. Profetia kertookin Israelin kansan kokemuksista ismaelilaisten naapuriensa kanssa. Se on ihmeellisen ajankohtainen edelleenkin, ainakin jos maailmanpoliittisia jännitteitä katsotaan länsimaisesta näkökulmasta. Islamilainen maailma, jonka keskuksena arabikansat ovat, käy monella rintamalla kamppailua - Ismaelin käsi käy edelleen lakkaamatonta rysyään kaikkien kanssa. Jos Genesiksen Ismael tuntee katkeruutta perhettään kohtaan karkottamisen takia, en osaa häntä syyttää. Millaisessa maailmassa eläisimmekään, jos Abrahamilla olisi ollut rohkeutta kohdella Ismaelia omana poikanaan ja Iisakin täysivaltaisena veljenä? Patriarkka väistyy Genesiksen valokeilasta 25. luvussa, mutta hänen perintönsä pysyy.

3. Kantaisän haamu

Abrahamin kuoleman jälkeen hänen jälkeläisensä joutuvat elämään patriarkan valintojen seurauksien kanssa. Ratkaisut, joita hän on omissa ihmissuhteissaan tehnyt, koskettavat myös monen muun elämää. Poika ottaa isästään mallia niin hyvissä kuin pahoissa asioissa, ja aikuisten edesottamusten jäljet muovaavat lasten varttumista odottamattomilla tavoilla. Abrahamin lasten tarina kertoo tästä.

Iisak saa suvun patriarkan ja Genesiksen päähenkilön viitan harteilleen Abrahamin jälkeen. Kertomus hänestä on karua kuvausta siitä, miten jokaisen on tultava toimeen niillä eväillä, joita matkaansa saa. Iisakin lapsuuskoti on rikkinäinen ja riitaisa. Häädetyn isoveljen muisto ja isän ja äidin kummallinen vieraisiin vuoteisiin usuttamisen historia varjostavat Iisakin kasvua. Hänen elämäänsä liittyy yksi Raamatun tyrmistyttävimmistä kohdista, jossa Jumala käskee Abrahamia uhraamaan poikansa, mutta peruu toimeksiannon viime hetkellä. Kumma kyllä, tapauksesta ei näytä seuraavan sen kummempia luottamusongelmia Iisakin elämässä.

I

isak on aviomiehenä ja vanhempana isänsä kaltainen ja toistaa hänen virheitään. Hänelle järjestetään avioliitto kauniin Rebekan kanssa. Liiton alku on onnellinen ja puolisot rakastavat toisiaan.  Pariskunta saa kaksospojat, Eesaun ja Jaakobin. Iisak suosii ensimmäisenä syntynyttä Eesauta Jaakobin kustannuksella. Tässä hän muistuttaa Abrahamia, joka kohteli kahta poikaansa eri arvoisina. Rebekalle taas on rakkaampi Jaakob.

Avioliitto alkaa rakoilla perheen muuttaessa Gerariin. Siellä Iisak alkaa osoittaa samanlaista pelkuruutta kuin isänsä Abraham:

Kun Gerarin asukkaat kyselivät, kuka Rebekka oli, Iisak sanoi: "Hän on minun sisareni." Hän ei uskaltanut sanoa, että Rebekka oli hänen vaimonsa, koska pelkäsi seudun miesten tappavan hänet Rebekan takia, joka oli hyvin kaunis. (26:7).

Edellisen sukupolven teot toistuvat. Iisakin teosta on kenties käytännön hyötyä, mutta se ei ole aviomiehen teko. Aviomiehen tulee sitoutua vaimoonsa kokonaan, eikä vain silloin, kun siitä ei ole itselle haittaa. Iisak toimii kotoaan saamansa miehen mallin mukaan. Juoni on paljastumisesta huolimatta onnistunut, sillä kuningas Abimelek takaa Iisakin turvallisuuden.[2] Hinta on kuitenkin suuri, sillä jotain näyttää muuttuvan pysyvästi Rebekan suhtautumisessa Iisakiin. Hän punoo suunnitelman, jonka avulla Iisak huijataan siunaamaan Jaakob Eesaun sijasta esikoiseksi. Vehkeily omaa puolisoa vastaan murtaa avioliiton perustuksia. 

Jo aiemmin Jaakob on kiristänyt esikoisuuden veljeltään, mutta siunauksen myötä järjestely tulee viralliseksi. Juonittelut hajottavat perheen. Luottamuksensa omaan äitiinsä menettäneenä Eesau päättää tappaa Jaakobin, joka pakenee taakseen katsomatta. Iisakin ja Rebekan suhde tuskin voi palautua ennalleen petoksen jälkeen. Näen Rebekassa naisen, joka on joutunut syvästi pettymään miehensä selkärangattomuuteen.

Vaikka Eesau ja Jaakob sopivatkin myöhemmin, mikään ei ole enää samalla tavalla. Eesausta polveutuva kansa, edomilaiset, tulee myöhemmin Raamatussa yhdeksi suurimmista Israelin vihollisista. Kansan kuuluisimpiin edustajiin kuuluu mm. Jeesus-lasta vainonnut Herodes Suuri. Nykyään edomilaiset ovat sulautuneet arabeihin, ja heidän jälkeläisensä asuttavat Palestiinan itsehallintoalueita. Genesis tarjoaa kahden kansan vihan taustalle Rebekan turhautumisen isänsä virheitä toistavaan Iisakiin ja heidän poikiensa välisen kilpailun. Näin Abrahamin haamu vaikuttaa haudan takaa.

Sukua repivä haava saavuttaa huipennuksensa Jaakobin elämässä. Jaakob kunnostautuu isäänsä ja isoisäänsä paremmin aviomiehenä, ainakin puoliksi. Abraham nai sisarensa ja Iisakin avioliitto oli järjestetty, mutta Jaakob käy liittoon Raakelin kanssa intohimoisen rakkauden innoittamana. Yhdessä Raamatun romanttisimmista kertomuksista kuvataan, kuinka Jaakob tekee seitsemän vuotta työtä ilman palkkaa saadakseen rakastettunsa. Hän joutuu naimaan myös Raakelin isosiskon Lean, josta ei tule hänelle milloinkaan niin rakasta kuin Raakelista.

Rakkaus Raakeliin heijastuu siihen, miten Jaakob kohtelee poikiaan. Perheeseen syntyy kaksitoista poikaa ja liuta tyttöjä, mutta Raakelin kauan odotettu esikoinen Joosef on Jaakobille muita rakkaampi. Koska Jaakob itse on kokenut, miltä tuntuu olla isänsä väheksymä, voisi kuvitella hänen pitävän tarkasti huolta lasten tasapuolisesta kohtelusta. Häneltä kuitenkin puuttuu malli hyvästä perheestä, joten hän ei kykene muuhun kuin jatkamaan Abrahamin hiihtämällä ladulla. Jos Jaakob olisi kasvanut perheessä, jossa kaikkia lapsia pidetään yhtä rakkaina, hänen edellytyksensä kasvattajana olisivat paremmat. Veljet alkavat vihata Joosefia viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kertoo unistaan, joissa muu perhe ja koko maailma kumartaa häntä. Vuosia Abrahamin perheessä kytenyt viha leimahtaa täyteen liekkiinsä veljien salaisessa keskustelussa ja sitä seuraavissa tapahtumissa:

Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen. (37:20).

Näyttää siltä, että Jumalan suunnitelma kansasta, joka tuo siunauksen kaikille, on murentunut lopullisesti. Lopulta veljet eivät tapa Joosefia, vaan myyvät hänet orjaksi. Heissä elää Saaran mustasukkaisuus, Jaakobin kavaluus ja Eesaun murhanhimo. Aiemmin suvusta lohjenneet ismaelilaiset ostavat Joosefin ja vievät hänet Egyptiin.

Perhe elää hajaantuneena monia vuosia. Voi vain spekuloida sillä, mitä eri jäsenet tuntevat. Isä Jaakob kuihtuu sisäisesti rakkaan poikansa menetyksen riuduttamana. Egyptissä Joosef välttää katkeruuden ja epätoivon alle murskautumisen omaksumalla nöyrän asenteen ja luottamuksen Jumalan johdatukseen. Veljet iloitsevat lellikistä eroon päästessään, mutta huomaavat syyllisyyden häiritsevän sivuäänen kasvavan sitä suuremmaksi, mitä enemmän heille tulee ikää. Salaisuuden taakka tuhoaa heitä hitaasti, kunnes Lähi-itään saapuu ankara nälänhätä.

Joosefin veljien joukko lähtee hakemaan viljaa faraon varastoista monien muiden tavoin. Jumala on johdattanut Joosefin korkeaan asemaan Egyptin hovissa ja hän vastaa ruuanjakelusta. Joosef järkyttyy nähdessään veljensä, mutta he eivät tunnista häntä. Hänet valtaa sukupolvien takaa kumpuava katkeruus, joka saa hänet leikittelemään kostolla. Joosefin piinatessa veljiään he kertovat Joosefille hänelle vuosien syyllisyydestä. Silloin hänessä tapahtuu jotain, mikä kääntää Abrahamin suvun kohtalon:

Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään. Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne minun luokseni." He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi: "Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. (45:2­–5).

Abrahamin ja Saaran kirous murtuu vihdoinkin. Vihan köydet, jotka perhettä ovat sitoneet yli vuosisadan, väistyvät kun Joosef antaa veljilleen anteeksi. Saaran mustasukkaisuudesta ja Abrahamin pelkuruudesta alkanut lasten eriarvoinen kohtelu loppuu, kun isän rakkain nöyrtyy ja nostaa halpana pidetyt rinnalleen. Abrahamille annettu lupaus on alkanut toteutua Joosefin kautta, sillä veljien viha häntä kohtaan on koitunut kaikkien kansojen siunaukseksi. Näin Jumala on kääntänyt perheen haavan hyväksi. Vuodet orjana ja vankina ovat antaneet Joosefille luonteen, jonka avulla hän lunastaa perheensä vihan ja juonittelun kulttuurista. Kansojen paljouden isät tekevät sovinnon keskenään, eikä Abrahamin suku enää hajoa toisiaan vastaan vihoitteleviksi kansoiksi.

Genesiksen tarina tulee päätökseensä. Haava paranee samassa paikassa, jossa se syntyi: pako Egyptiin nälänhätää pakoon hajotti perheen, ja pako Egyptiin nälänhätää pakoon yhdistää sen. Jaakob, suvun patriarkka, kohtaa jälleen rakkaan poikansa, jonka luuli kuolleen, ja viimeisillä voimillaan siunaa perheensä. Vanha mies ei koskaan pääse eroon suvun vanhasta tavasta asettaa lapsia järjestykseen, vaan siunatessaan Joosefin poikia hän riistää vanhemman Manassen esikoisoikeuden nuoremmalle Efraimille. Uuden sukupolven löytämä yhteys ei kuitenkaan horju, sillä se on päihittänyt isiltään perimänsä taakan. Katastrofissa löydetty veljesrakkaus synnyttää valitun kansan.

4. Lopuksi

Ensimmäinen Mooseksen kirja on tarina siitä, mitä yhden ihmisen teot voivat saada aikaan. Ei ole yhdentekevää, mitä yksilö tekee läheisilleen, sillä ihmisten kohtalot kietoutuvat yhteen ylittäen ajan ja paikan rajoitteet. Erityinen vastuu on lapsia kasvattavilla aviopareilla. Parisuhteeseen panostaminen molemminpuolisen rakkauden ja kunnioituksen lujittamiseksi tarjoaa turvallisen kodin lapsille ja terveen mallin ihmissuhteisiin. Genesis tarjoaa myös toivoa, sillä sen mukaan vaikeatkin riidat voidaan sopia ja niiden kautta voidaan saavuttaa jotain hyvää. Perhetausta antaa ihmisille edellytykset ihmissuhteisiin, mutta kenenkään kohtalo ei ole ennalta määrätty. Omaan elämäänsä voi vaikuttaa ja vihan kierteen voi katkaista. Suomalaisessa kulttuurissa puhutaan paljon peritystä puhumattomuudesta, jossa sukupolvi toisensa jälkeen vaikenee tunteistaan ja patoaa pahaa oloa sisälleen. Genesis kysyy jokaiselta: tahdotko olla Iisakin tai Jaakobin kaltainen ja toistaa vanhempiesi virheet, vai oletko Joosef, joka katkaisee suvun kirouksen?

Ismael ja Eesau joutuivat Abrahamin perheen ulkopuolelle, ja Jaakobin poikien ja heidän välillään oleva viha ei ole vieläkään sammunut. Lähi-idän konfliktissa jatkuu vuosituhansien riidat, jotka ovat päässeet kasvamaan aivan liian suuriksi. Kenties eräänä päivänä juutalaiset ja arabit muistavat olevansa veljiä ja saman isän lapsia, kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo. Lopullinen rauha koittaa, kun Abrahamille annettu lupaus kaikkien kansojen siunauksesta toteutuu, ja uusi Joosef murtaa vihan vallan.

---

[1] Patriarkkakertomuksissa toistuvat samankaltaiset kertomuselementit selitetään yleensä eri traditioiden yhteisellä alkuperällä. Genesiksen toimittaja ei ole tunnistanut luvun 12 kertomuksessa Abrahamista ja Saarasta Egyptissä ja lukuun 20 talletettua kuvauksessa heistä Gerarissa olevan kyse saman tarinan eri versioista, vaan käsittää niiden olevan erillisiä tapauksia. Sama traditio esiintyy myös Abrahamin poikaan Iisakiin liitettynä luvussa 26. Ns. dokumenttihypoteesin, joka on Mooseksen kirjojen syntyhistorian perusteoria, mukaan ensimmäinen Mooseksen kirja on koottu kolmen aiemman lähteen pohjalta. Lähdekriittisille näkökulmille ei kuitenkaan pidä antaa suurta merkitystä, kun Genesistä luetaan kirjallisuutena. Olennaista on se, millaisessa muodossa teksti on meille säilynyt, eivät hypoteettiset rekonstruktiot sen aikaisemmista vaiheista.

[2] On epäselvää, onko tämä Abimelek sama, kuin Saaraan rakastunut Abimelek. Teksti ei anna syytä olettaa, että kyseessä olisi kaksi eri Gerarin kuningasta.