Jumala ei ole pisteidenlaskija



Useimmat ihmiset eivät hyväksy itseään täysin. He yrittävät hankkia riittämisen tunnetta suorittamalla elämää kuin kartuttaisivat näkymätöntä pistesaldoa. Kunhan saavutan tavoitepainoni / pääsen hamuamaani opiskelupaikkaan / saan päivittäisen sometykkäysmääräni, minusta tuntuu että kelpaan. Kunnes ei enää tunnu. Nimitän tätä kaupankäyntiä pisteenlaskupeliksi.

Jos pisteenlaskupelistä haluaa tehdä intensiivisemmän, siihen kannattaa lisätä Jumala. Niin syntyy uskonto. Uskonnossa Jumalalta saa pisteitä, jos tottelee käskyjä. Jumala hyväksyy minut, jos hylkään vanhan syntisen elämän, rukoilen tarpeeksi, uskon riittävän vahvasti tai hyväksyn oikeat opinkappaleet (mielellään kyseenalaistamatta).

Kaikki tietävät, ettei pisteenlaskupeli oikeasti toimi. Se perustuu valheeseen. Suorittamalla ei voi saavuttaa syvää itsensä hyväksymistä. Siksi myöskään uskonto ei voi viedä ihmistä perille sillä polulla, jota pitkin se laittaa hänet kulkemaan. On pakko olla toinen keino.

Jumala ei laske pisteitä. Hän on se totuus, joka paljastaa pisteenlaskupelin valheeksi.

Sinun ei tarvitse yrittää, koska armo

Vaikka uskonnot ovat oikea pisteenlaskupelin Las Vegas, niissä välähtelee viitteitä toisenlaisesta tarinasta. Armosta. Se merkitsee Jumalan rakkautta sellaista ihmistä kohtaan, joka ei sitä tekojensa puolesta ansaitse. 

Jumalan rakkaus voi olla uskonnottomalle yhtä puhutteleva ajatus kuin Gandalfin hammassärky. Monelle uskovalle se kuitenkin tarkoittaa syvää eksistentiaalista kokemusta. Jos jumalapuhe ei kolise, voi armon suomentaa niin syväksi hyväksytyksi tulemiseksi, että se muuttaa kaiken. Armo tarkoittaa, että minä riitän juuri tällaisena ja siksi saan vapaasti tulla vielä enemmän omaksi itsekseni. 

Kaikissa uskonnoissa on mukana armoa. Kristinuskossa se esiintyy steroideja täyteen pumpattuna hyperversiona. Sen mukaan Jumala nauraa pisteenlaskupelille. Hänen hyväksyntäänsä ei voi ansaita yhtään mitenkään, sillä se saadaan ilmaisena lahjana. Tämä tekee kristinuskosta kummajaisen uskontojen joukossa, oikean antiuskonnon.

Armon ansiosta ratkaisevaa ei ole, kuinka hyvin elämässä onnistuu. On yks hailee, osaako pyytää pahoja tekojaan anteeksi tosissaan ja parantaa elämäänsä, tai uskooko tarpeeksi vahvasti oikeisiin oppeihin. Jumala ei niitä tarvitse armon hinnaksi.

Mitä Jumala vaatii ihmiseltä hyväksyäkseen hänet? Aivan sama. Jos jotain vaatimuksia on, Jeesus on jo hoitanut asian. 

Jumala, joka naulattiin puuhun

Jeesus Nasaretilainen edusti uutta visiota siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Hänen radikaali elämäntapansa on yhä aikaansa edellä. Se räjäyttää pisteenlaskupelin. Edes Jeesusta seuraavan uskonnon jäsenet eivät yleensä ole osanneet heittäytyä siihen mukaan, vaan ovat saaneet muutettua sen uudeksi pisteiden keräämisen tavaksi. Pakko myöntää, että joskus kirkko - minun porukkani - on kaikkein pahin armon este.

Kristityt väittävät, että armo perustuu Jeesuksen kuolemaan ristillä. Kun Jeesusta tultiin ottamaan kiinni ja hänen seuraajansa halusivat puolustaa häntä väkivalloin, hän kielsi heitä. Jeesus suostui mieluummin murhattavaksi kuin hyväksyi vihollistensa ihmisyyden loukkaamisen. 

Jollakin tavalla hänen uhrauksensa saa Jumalan armon virtaamaan vapaasti. Se on outo väite. Vielä oudompi on se, että Jeesus on Uuden testamentin mukaan Jumala itse ihmiseksi tulleena.

Teologit ovat kehittäneet kilpailevia teorioita siitä, millä tavalla Jumala vei voiman pisteenlaskupeliltä ristillä. Joidenkin mielestä Jeesus kärsi ihmiskunnan ansaitseman rangaistuksen, mikä tyydytti Jumalan oikeudenmukaisuuden. Toiset ajattelevat, että hän kukisti kuolemallaan  ihmiskuntaa vankina pitäneet pahuuden vallat (mitä ne sitten ovatkaan). Kolmas näkemys esittää, että ristillä Jeesus antoi niin mullistavan esimerkin väkivallattomasta rakkaudesta, ettei maailma ole enää entisensä.

Mikään teorioista ei ole noussut itsestäänselväksi voittajaksi. Minäkään en tiedä, mitä niistä kannattaisin. Sen tiedän, että kun rakennan mielikuvaani Jumalasta ajattelemalla puuhun naulattua, häpäistyä, hakattua ja hylättyä miestä, jotain tapahtuu minussa. Jotain muuttuu, kun mietin häntä katsomassa murhaajiaan silmät täynnä hyväksyntää.

Tunnen armon. Minäkin riitän hänelle, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten minulla menee pisteenlaskupelissä.

Jeesus ei pelannut sääntöjen mukaisesti

Hetkinen – eikö kristillinen väite rististä anteeksiannon hintana ole vain monimutkaisempi versio pisteenlaskupelistä? Jeesus uhraa itsensä Jumalalle, joka sitten joutuu vastineeksi antamaan ihmisten synnit anteeksi. Ei kuulosta kovin ehdottomalta hyväksynnältä.

Uusi testamentti kuitenkin vihjaa, että käynnissä on jotain isompaa.

Jeesus julistaa synnit anteeksi halvaantuneelle miehelle (Mark. 2:1-12)

Evankeliumien Jeesus ei käyttäydy virallisen käsikirjoituksen mukaan. Monessa tarinassa hän parantaa ihmisten sairauksia ympäri Galileaa ja Juudeaa. Sen lisäksi hän etsii kaikkein pahimpia ja halveksituimpia ihmisiä. Heille hän julistaa synnit anteeksi ilman että he tajuavat edes pyytää sitä. Syntien julistaminen anteeksi on uskonnollisten ihmisten tapa sanoa, että ihminen hyväksytään ehdoitta.

Miksi tämä on mullistavaa?

Tässä vaiheessa tarinaa Jeesus ei ole vielä kuollut ristillä.

Koko pointti oli, että Jeesuksen täytyi kuolla, jotta Jumala voisi antaa anteeksi. Miten hän voi antaa syntejä anteeksi ennen kuin hintaa on maksettu?

Tavallinen selitys on, että Jeesuksen kuolema ristillä on jotain niin suurta, että se ulottuu myös menneisyyteen. Se on hyvä selitys, mutta jotenkin tekninen. Uskon, että kysymys on luonnollisemmasta asiasta.

Jeesus antoi ihmisten syntejä anteeksi, koska ei pystynyt hillitsemään itseään. Hän rakasti liikaa, eikä todellinen rakkaus tule säästöpakkauksissa. Jos armo sitä vaatii, Jumala rikkoo omia sääntöjään. Jumala on ollut täynnä armoa aina, eikä vain pitkäperjantaista asti.

Kristinusko opettaa, että Jumala on vähintään yhtä kiva kuin Jeesus. Ja jos se on totta, se on hyvä uutinen.

Olet ollut hyväksytty koko ajan

Jos armo otetaan todesta, kaikki pitää ajatella uusiksi.

Armon näkökulmasta pisteenlaskupeli näyttää hellyyttävältä pelleilyltä. Suorittaminen oman itsensä hyväksymisen takia tuntuu yhtä hyödylliseltä kuin Atlantin kostuttaminen kastelukannulla. 

Armo antaa luvan ottaa rennosti ja nauraa koko jutulle. Siksi usko on läheistä sukua huumorille. Armo pakottaa hyväksymään myös muut ihmiset ja näkemään kauneuden heissä, vaikka heillä menisi pisteenlaskupelissä välttävästi.

Armoon liittyy myös fakta, joka on yhtä aikaa turhauttava, hassu ja erinomainen. Kaikki pisteiden saamiseksi nähty vaiva on ollut kaiken aikaa turhaa. Minä olen ollut hyväksytty koko ajan. Ja tulen aina olemaan. Uskonnolliset ihmiset ilmaisevat asian sanomalla, että Jumalan armo kattaa kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit.

Eikö sitten pidä tehdä hyviä tekoja? Pitää. Mutta ei siksi, että sillä saavuttaisi jotain. Hyvää kuuluu tehdä siksi, että se on oikein.
  
Usko saa jotkut ihmiset jakamaan toisia meihin ja muihin, syntisiin ja pelastettuihin, niihin jotka oivaltavat asian ja niihin, jotka eivät. Saattaa olla, että heidän käsityksensä Jumalasta perustuu enemmän pisteenlaskupeliin kuin ristiin. Ristinmuotoisen Jumalan pelissä on ihan eri säännöt.


__________________

Tämä teksti on negatiivisen teologian sarjan osa 4. Sarjan kaikki osat:


Kommentit

  1. Todella hyvä ja kiinnostava kirjoitus! Mikä on näkemyksesi homoseksuualisuuden suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta!

      Elän pitkään kestäneessä heteroparisuhteessa, eikä siksi minulla ole omakohtaista näkökulmaa asiaan. Katselen tätä asiaa etuoikeutetun näkökulmasta ja siksi minun kannattaa olla hiljaa ja oppia niiltä, jotka tietävät mistä puhuvat. Olen sen vuoksi viime aikoina yrittänyt tutustua entistä enemmän lgbtqi-teologien ja muiden -kristittyjen ajatuksiin ja kokemuksiin ja antaa heidän kokemuksensa, tietonsa ja viisautensa vaikuttaa käsityksiini. On aina vähän rumaa, jos etuoikeutetun enemmistön edustaja kertoo huonommassa asemassa olevan vähemmistön edustajille, miten heidän pitää olla ja elää.

      Omassa elämässä yritän parhaani mukaan kohdella eri ihmisiä samanarvoisina riippumatta siitä, mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on. Joskus onnistun ja joskus en.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko Jumala sadisti? Kamppailuni helvettiopin kanssa

Harhaoppia on nyt myös podcast

Jumala ei ole kristitty