Sovitus, someraivo ja saatanan salainen henkilöllisyys


Tykkään suklaasta. Olen syönyt vuosikausia Tobleronea ja luulin tuntevani sen käärepaperin varsin hyvin. Kuitenkaan en ollut koskaan huomannut, että siinä kuvatussa vuoressa on kuva takajaloillaan seisovasta karhusta. Sen jälkeen, kun minulle kerrottiin asiasta, en ole enää voinut olla näkemättä karhun profiilia.

Uusi perspektiivi voi silmänräpäyksessä muuttaa tutun asian toisen näköiseksi. Käsitykseni Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä muljahti ympäri, kun kuulin ensimmäisen kerran syntipukkiteoriasta. Sitä kutsutaan myös mimeettiseksi teoriaksi ja sen kehitti ranskalainen historioitsija-kirjallisuustieteilijä-filosofi-teologi-antropologi René Girard (1923 - 2015).

Teoriassaan Girard yhdistelee vertailevaa uskontotiedettä, sosiologiaa ja psykologiaa viattoman oloisesti. Lopuksi kuin puun takaa hän linkittää pohdintansa Jeesuksen ristiin tavalla, joka voi mullistaa koko kristinuskon. Eikä hän sano mitään uutta, vaan paljastaa jotain, mikä on piilotellut silmiemme alla koko ajan.

Syntipukkiteorialle ei voi tehdä oikeutta yhdessä blogipostauksessa. Koetan kuitenkin tiivistää Girardin keskeisimmät ajatukset sen mukaan kuin ne ymmärrän.

Olet vain kopio itsestäsi

Flossaus, slime ja fidget spinnerit ovat esimerkkejä 2010-luvun loppupuolen villityksistä. Lapset hurahtivat niihin nopeasti ja luopuivat niistä vielä nopeammin. Aikuisen mieli ei niiden viehätystä pystynyt käsittämään.

Villityksen aiheuttajissa ei olekaan oikeasti mitään kovin ihmeellistä. Muotivillityksiin halutaan lähteä mukaan, koska muutkin haluavat. Toisin sanoen haru pyöritellä sormihyrrää ja läträtä limalla ei kumpua omasta persoonasta. Se kopioidaan muilta.

René Girard

Tämä havainto on René Girardin teorian lähtökohta. Hänen mukaansa ihmiset ovat muihin eläimiin verrattuna supermatkijoita. Se ilmenee kenties selvimmin puhumaan oppimisessa, kun lapsi omaksuu monimutkaisen kieliopin matkimalla vanhempiaan. Lapsi myös ottaa vanhemmistaan mallia siinä, millaisia asioita hän pitää tavoittelemisen arvoisina. Isän ja äidin kiinnostukset ja halut siirtyvät lapsen omiksi.

Markkinoinnin ammattilaiset tietävät, että tiedostamaton tapa matkia toisten haluja jatkuu aikuisenakin. Mainoksissa ei sattumalta kuvata kauniita ihmisiä fiilistelemässä milloin mitäkin juustoraastinta tai jalkalamppua. Se on huumetta aivoillemme, sillä haluamme jäljitellä hienoja ihmisiä haluamalla samoja asioita kuin he.

Girard menee niin pitkälle, että väittää kaikkien halujemme (luonnollisia viettejä lukuun ottamatta) olevan jollain tasolla muilta ihmisiltä matkittuja. Tätä vastavuoroista matkimista on jatkunut ihmislajin alkuhämäristä asti, kun Urg Luolamies keksi kadehtia Krunk Neandertalilaisen hienon näköistä kivenmurikkaa. Ja siitä päästään ihmiskunnan suurimpaan ongelmaan...

Lynkkaaminen tuo rauhan

Mitä tapahtuu, jos kaikki haluavat samoja asioita, mutta kaikille ei riitä?

Kuvitellaan kivikautista kylää, jonka asukkaat huomaavat toistensa himoitsevan kylän hallitsijan paikkaa ja siihen kuuluvia etuja (esimerkiksi oikeutta pitää päässään korkeaa karvalakkia). Koska ihmiset kiinnostuvat samoista asioista kuin muut, kyläläisten keskuudessa valta-asemasta tulee kaikkien yhteisesti jakama haave.

Karvalakkeja ei kuitenkaan riitä kaikille, sillä niitä on vain yksi. Tämä aiheuttaa kyläläisissä sisäistä ahdistusta. Ahdistus kasvaa kasvamistaan, kunnes sitä ei enää pysty hillitsemään.

Patoutunut tunne voi purkautua aggressiona, jonka tarkoitus on raivata kilpailijat tieltä ja varmistaa valta-asema itselle. Ääritapauksessa yhteisö voi suistua kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Resurssien vähyydestä seuraava kaaos tuhoaa kylän.

On toinenkin vaihtoehto. Jos kyläläisillä on onnea, heidän keskuudessaan voi kehittyä yhteiskunnallinen mekanismi, jota Girard nimittää syntipukittamiseksi.

Syntipukittamisessa yhteisö kanavoi sisäisen ahdistuksensa yhteen henkilöön. Syntipukiksi valikoitunutta ihmisparkaa syytetään yhteisön ongelmista jonkin kuvitellun tai todellisen syyn perusteella. Monesti syntipukki saattaa ollakin oikeasti syyllinen siihen, mistä häntä syytetään. Olennaista on, että häntä kohdellaan kohtuuttoman julmasti, ikään kuin hän olisi syyllinen kaikkeen yhteisön ahdistukseen. Tämä ahdistuksen siirtäminen tapahtuu tiedostamatta.

Syntipukki lynkataan tai vähintäänkin häädetään. Niin yhteisön ahdistus purkautuu ja jäsenet saavat mielenrauhan. Ainakin siksi aikaa, kunnes ahdistus kasvaa taas niin suureksi että on aika valita uusi syntipukki.

Tosielämän esimerkkejä syntipukittamisesta löytyy vaikka millä mitalla. Muinaiset inkat uskoivat pitävänsä maailmaa yllä uhraamalla lapsia. Natsit syyttivät juutalaisia Saksan ongelmista. Mytologiat ja uskonnot ovat täynnä tarinoita väkivallasta, jolle maailma on perustettu. Esimerkiksi Rooman kaupungin syntymyytissä Romulus surmaa veljensä Remuksen. Girardin mukaan näissä kaikissa on kysymys syntipukittamisesta.

Sosiaalisen median suurfirmoille syntipukittaminen on yksi tärkeimmistä tulonlähteistä. Mikään ei tuo klikkauksia enempää kuin moraalinen närkästys. Siksi joka kuukausi on uuden somelynkkauksen vuoro. Kun vihatykkäsimme syyttömän Kasmirin elämän pilalle, saimme hetken nauttia sisäisestä harmoniasta.

Kasmir joutui syntipukittamisen uhriksi vuonna 2017

Saatana elää ja voi hyvin

Girardin mukaan syntipukittamisen väkivalta on kaikkien sivilisaatioiden perusta. Se pitää otteessaan myös nykyajan ihmisiä.

Kukaan yksittäinen ihminen ei ole syypää syntipukittamiseen, sillä se on ihmistä suurempi mahti. Se saa voimansa ihmisiltä, mutta nappaa kyselemättä ihmiset otteeseensa laittaen heidät tuhoamaan kenet ikinä haluaa. Se toimii kuin sillä olisi oma tahto, lähes persoonan lailla. Siksi Girard ei epäröi kutsua sitä saatanaksi.

Saatana ei tarkoita Girardin teoriassa langennutta enkeliä. Vielä vähemmän sarvipäistä ilkeää näkymätöntä ukkelia. Hän ei väitä, että persoonallinen paholainen lymyilisi syntipukittamismekanismin takana. Mekanismi itsessään on saatana.

Tämä ei tarkoita, että saatana olisi vain vertauskuva. Se on todellinen, vaarallinen, tuhoisa ja perverssi rakenne, joka elää loisena ihmisten mielessä ja yhteisöissä.

Girard väittää tulkintansa olevan raamatullinen. Hän kiinnittää huomiota termin saatana alkuperäiseen merkitykseen. Sen taustalla on heprean sana haSatan, joka ei ole erisnimi. Se on tavallinen sana, jota voidaan käyttää eri hahmoista. Suomeksi se tarkoittaa syyttäjää! Juuri syyttämisestä syntipukittamisessa on kysymys.

Myös toinen osa Girardin teoriasta, halujen matkiminen ihmisten ongelmien syynä, löytyy raamatullisesta saatanan hahmosta. Jeesus sanoi hänen lynkkaamistaan juoniville ihmisille:

“Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” (Joh. 8:44).

Jeesus paljastaa, että hänen syyttäjiensä halu on todellisuudessa matkittu saatanalta itseltään. Hän ilmaisi myös toisen kiinnostavan pointin, joka koituisi vielä saatanamekanismin kohtaloksi. Jeesus kertoi, että saatana on ennen kaikkea valehtelija…

Jeesus on syntipukki, joka osoittaa ettei syntipukkeja tarvita

Syntipukittaminen toimii Girardin mukaan vain, jos lynkkaajat oikeasti uskovat uhrin olevan syyllinen. Mekanismi perustuu siis valheelle. Siksi saatana menettää koko voimansa jos sen vale paljastetaan.

Jeesus Nasaretilainen on yksi tuhansista syntipukkeina murhatuista viattomista ihmisistä. Hänen kannettavakseen kanavoitiin se sisäinen ahdistus, joka Galileassa ja Juudeassa vallitsi roomalaismiehityksen ja kapinaliikkeiden takia.


Hänen tarinansa on kuitenkin erilainen kuin muiden syntipukkien. Syntipukkimekanismiin kuuluu se, että ihmiset jäävät käsitykseensä lynkatun syyllisyydestä. Evankeliumien mukaan Jumala kuitenkin herätti Jeesuksen kuolleista. Kristus paljastuu viattomaksi, jolloin saatana jää valheesta kiinni housut kintuissa.

Seurauksena evankeliumi Jeesuksesta avaa ihmiskunnan silmät näkemään syntipukittamisen valheellisuuden. Ristiinnaulittu Kristus laittaa meidät tunnustamaan itsemme osana saatanallista syntipukkimekanismia. Siksi se menettää viehätyksensä ja voimansa sellaisen ihmisen elämässä, jolle ristin sanoma on avautunut.

Jäljellä on vielä yksi kuolinisku, joka tuhoaa saatanan.

Kun ihminen tulee Kristuksen kuoleman ansiosta tietoiseksi syntipukkimekanismista, luonnollinen taipumus matkia muiden haluja ei katoa hänestä. Se vaihtaa kohdetta. Jeesus kutsuu ihmisiä matkimaan häntä ja seuraamaan häntä tielle, jossa kieltäydytään tanssimasta saatanan pillin mukaan ja lynkkaamasta muita. Jeesuksen halu toteuttaa Isän tahto alkaa siirtyä hänen seuraajiensa tahdoksi.

Näin Girardin teoria päätyy sinne mistä lähdettiin liikkeelle. Toisten kopioiminen on ongelman juuri, mutta risti muuttaa sen ratkaisuksi. Jeesus on lunastanut ihmiskunnan vapaaksi saatanan vallasta.

Entä sovitus? Millä tavalla risti korjaa ihmisten ja Jumalan välit Girardin mallissa? Rakkauden kaksoiskäsky osoittaa, että oikea suhde Jumalaan merkitsee lähimmäisen rakastamista. Jos ihminen pääsee irti syntipukittamisesta, hän vapautuu rakastamaan toisia. Suhde lähimmäisiin korjautuu, mikä merkitsee myös jumalasuhteen eheytymistä.

Lopuksi

Girardin sovitusteoria on nerokas. Se voidaan nähdä terävöitettynä versiona varhaisen kirkon Christus Victor -teoriasta (josta kirjoitin viime tekstissäni), jonka mukaan Kristus voitti ristillä saatanan. Girard ottaa ikivanhat teologiset konseptit, jotka ovat lakanneet puhuttelemasta nykyajan ihmisiä, ja räjäyttää esiin niiden ytimen.

Girard väittää, että kristinusko poikkeaa radikaalisti vanhemmista myytti- ja uskomusjärjestelmistä. Se asettuu ensimmäisenä asiana maailmanhistoriassa syntipukin puolelle.  Kristinuskon väite on vallankumouksellinen: kun Jumala tulee ihmiseksi ja lähtee mukaan saatanalliseen lynkkausnäytelmäämme, hän näyttelee uhrin roolin.

Näin torjutaan väkevästi sijaisrangaistusteoria, joka on tavanomainen käsitys kristinuskon ydinsanomasta. Sen mukaan ristillä Jumala rankaisi Jeesusta synneistämme. Ei Jumala vaatinut sovituksessa väkivaltaa - ihmiset vaativat. Ja Jumala vastaa väkivaltaamme rakkaudella

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen teoria. Mutta miten Christus Victor kuvioissa ymmärretään VT:n eläinuhrit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kysymys.

      Nykytutkimuksessa on paljon erilaisia käsityksiä siitä, miten VT:n eläinuhrien logiikka tulisi ymmärtää. Yhdestä asiasta useimmat tutkijat kuitenkin käsittääkseni ovat suht yksimielisiä. Muinaisessa maailmassa eläinuhrit oli tapana ymmärtää vihaisten ja kostonhimoisten jumalten lepyttämisenä. Mooseksen kirjoista ei kuitenkaan tällaista ajattelutapaa löydy ja se torjutaan myös nykyjuutalaisuudessa. Niissä uhria ei milloinkaan liitetä Jumalan vihaan tai rangaistukseen, mikä oli poikkeuksellista muinaisessa lähi-idässä.

      Tämä on muuten yksi sijaisrangaistusteorian ongelmista. Siinä uhrin ideaa ei ymmärretä raamatullisesti vaan pakanallisesti, rangaistuksen siirtämisenä ja vihan lepyttämisenä.

      Uhraaminen selkeästi merkitsi jollakin lailla ihmisen ja Jumalan välisen suhteen korjaamista ja ylläpitämistä, mutta kysymys on jostakin muusta kuin rangaistuksesta. Tästä kertoo sekin, että vain osa uhreista liittyi syntiin. Samankaltaisilla rituaaleilla myös osoitettiin kiitosta ja yhteyttä. Lisäksi ainoa uhri, johon Tooran mukaan Israelin synnit siirrettiin, jätettiin surmaamatta. Viittaan syntipukkiin, joka jäi henkiin mutta ajettiin autiomaahan Asaselin luokse (mikä se sitten onkaan).

      Jos minun pitäisi veikata, niin ajattelisin että uhrilaeissa Jumala on ottanut ihmiskunnan silloisessa kulttuurissa yleisen uskonnollisen rituaalin, joka oli ensisijainen tapa olla yhteydessä jumaliin, ja muuttanut sen merkityksen oman luonteensa mukaiseksi. Ei vihan lepyttämistä vaan yhteyttä rakastavaan Jumalaan, joka on lunastanut kansansa armossaan.

      Miten uhrin ajatus sitten liittyy Christus Victoriin? Suoraan ei mitenkään, vaan Kristus uhrina ja pahan valtojen voittajana ovat kaksi erilaista näkökulmaa samaan asiaan. Koska Kristus on uhri, hän tuo meille yhteyden Jumalaan. Koska Kristus on pimeyden voittaja, hän vapauttaa meidät niin että voimme olla osallisia tästä yhteydestä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko Jumala sadisti? Kamppailuni helvettiopin kanssa

Harhaoppia on nyt myös podcast

Jumala ei ole kristitty