Harhaoppia

Lueskelin taannoin Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin lukeutuvaa Viisauden kirjaa, kun kohtasin jotain odottamatonta. Olin vetää Pepsi Maxit väärään kurkkuun lukiessani kuvausta vanhurskaasta profeetasta, jota jumalattomat vainoavat epäoikeudenmukaisesti:

  Lähde: Wikimedia commons Toista Mooseksen kirjaa pidetään joskus koko Vanhan testamentin ytimenä. Se on toiselta nimeltään Exodus, ja samalla sanalla viitataan myös laajemmin niihin tapahtumiin, jota Toinen Mooseksen kirja kuvaa. Exodus-tarinaan kuuluu Israelin kansan orjuus Egyptissä, faraon määräämä heprealaisten poikavauvojen surmaaminen, Mooseksen pelastuminen Egyptin hoviin, hänen nousemisensa Jumalan valitsemaksi vapauttajaksi, Egyptin vitsaukset, Israelin kulkeminen kaislameren halki vapauteen, neljäkymmentä vuotta Siinain autiomaassa, lain antaminen ja Kanaanin maan valloitus. Exodukseen viitataan ympäri Raamattua monenkirjavissa yhteyksissä. Se on taustalla monessa sellaisessakin asiassa, josta se ei päällepäin näy: yhä uudelleen toistuu kuvio, jossa Herra lunastaa kansansa vapaaksi ja johdattaa sen lupauksen täyttymykseen. Exodus-traditio julistaa mitä kouriintuntuvimmin sanomaa elävästä Jumalasta, joka ei jää filosofiseksi käsitteeksi ajan ulkopuolelle tai deistisek

  Silloin tällöin joku keksii vaatia uskonnonopetusta poistettavaksi perusopetuksen ja lukion oppiaineiden joukosta. Vaatimusta perustellaan sillä tosiseikalla, että uskonnot eivät ole tiedettä, eikä koulun pitäisi väittää oppilaille mitään tieteellisesti perustelematonta. Ihmetellään, miten on mahdollista että kouluopetus sisältää vielä nykyäänkin tunnustuksellisia elementtejä, ja miksi ateistin pitäisi oppia jotain Jumalasta tai Raamatusta. Uskonnonopetus pitäisi karkottaa koulusta ja seurakuntien sekä muiden uskonnollisten tahojen pitäisi itse huolehtia jäsentensä uskonnollisesta kasvatuksesta. Jos nyt jotenkin uskontoa on sivuttava, niin korkeintaan maailmanuskontojen pääpiirteet voisi käsitellä historian- tai filosofiantunnilla.

Joseph Smith nuorempi. Lähde: Wikimedia Commons   Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, kansankieliseltä nimitykseltään mormonit, on 1800-luvulla syntynyt nopeasti kasvava kristillisperäinen liike. Liikkeen itseymmärryksen mukaan se syntyi, kun yhdysvaltalainen profeetta Joseph Smith nuorempi sai ilmestyksessä tiedon New Yorkin Manchesteriin kätketyistä muinaisista kultalaatoista täynnä kirjoitusta. Smith löysi laatat ja käänsi niiden sanoman Jumalalta saamiensa näkykivien avulla. Syntyi Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.

Monoteismin kehityksen rosoinen kronikka ja Jumalan kirjallinen itseilmoitus Raamattu yllättää räväkällä sisällöllään. Joka etsii sen lehdiltä tarinoita hyveellisistä sankareista elämän esikuviksi löytää hämmentävän paljon tarinoita häikäilemättömistä murhamiehistä ja kyltymättömistä naistenkaatajista. Vaikka vuorisaarna saakin postmodernin protestantin huutamaan hallelujaa, kertomukset Joosuan toimeenpanemista kansanmurhista jättävät jälkeensä ihmetyksen ja epäuskon. Kaatavatko julmat jakeet Raamatun aseman Jumalan inspiroimana tekstikokoelmana (kuten päättelee maailman hauskin raamattukommentaari Sceptic’s Annotated Bible ) , ja jos eivät, miten niistä pitäisi repiä sovelluksia hengelliseen elämään? Raamatun osista moraalittomin, Tuomarien kirja , sisältää Pyhän kirjan kenties hämmentävimmän kertomuksen. Voidellun sotapäällikkö Jeftan tarina laittaa haukkomaan henkeä yllättävillä käänteillään:  11:30. Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa amm

Ennen videotykkien, savukoneiden ja interaktiivisten multimediatyökalujen aikaa pyhäkoulussa havainnollistettiin Raamatun kertomuksia kiinnittämällä kauniita huovasta leikattuja hahmoja ja lavasteita fanellitaululle. Muistan lapsuudestani, että erään kerran pyhäkoulun täti kiinnitti Adamia esittävän palasen taululle ja kertoi: ”Jumala muovaili Adamin maan tomusta, mutta ihminen ei tullut valmiiksi vielä silloin. Jumala antoi ihmiselle vielä kaksi asiaa.” Opettaja kaivoi kansiosta kaksi Adam-kuvaa lisää, jotka olivat muuten identtisiä ensimmäisen kanssa, mutta väritetty hieman haaleammin: jonkinlaisia kummitus-Adameita, jotka hän kiinnitti alkuperäisen viereen. Hän jatkoi: ”Jumala antoi ihmiselle hengen ja sielun. Teilläkin on kaikilla sellainet. Sielu on sinä itse, joka asuu ruumiissa, ja joka sitten menee taivaaseen ja elää ikuisesti.” Minä ja muut pyhäkoululaiset omaksuimme kolmiyhteisen ihmiskuvan tietämättä, ettei se perustunut Raamattuun vaan suuren filosofin Platonin oppeihin.

Raamattu on maailman myydyin kirja ja löytyy lähes jokaisen suomalaisperheen kirjahyllystä. Siitä huolimatta sen sisällöstä liikkuu lähinnä huhupuheita ja väärinkäsityksiä. Moni usein siteerattu raamatunkohta ei todellisuudessa ole peräisin kirjojen Kirjasta, vaan milloin vanhasta virrestä, milloin kreikkalaisesta mytologiasta ja milloin tv:n hittisarjasta. Tähän olen koonnut eräitä kuuluisia lauseita ja mielikuvia, joita ei mittavista kaivauksista huolimatta ole vielä onnistuttu löytämään Raamatun sivuilta. Varsinkin Pohjois-Amerikassa yleinen ” Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään ” on motivoinut ihmisiä toimimaan omaksi parhaakseen jo jokusen vuosisadan, mutta oikea Raamattu opettaa päinvastaista: ” Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. ” (Room. 5:6)  Eräs toinen elämän heitellessä lohkaistu lause on ” Tutkimattomat ovat Herran tiet. ” Varmasti ovat, mutta Raamatun kansien välistä ei lausetta löydy. Hyvin lähe

Tullessani kaapista ulos sen suhteen, että aioin hakea opiskelemaan teologiaa, kohtasin paljon erilaisia reaktioita ja sain osakseni jos jonkinlaisia neuvoja. Kaikkein lähimmät läheiseni suhtautuivat alusta asti aikomukseeni perusmyönteisesti ja ei-kristityt ystäväni menivät vaikeiksi ja vaihtoivat puheenaihetta, kuten heillä on tapana aina kun keskustelu ajautuu hengellisyyttä liippaaviin aiheisiin. Eräät hyvää tarkoittavat seurakuntani jäsenet edustivat toisenlaista linjaa: he ilmaisivat huolestuneisuutensa siitä, että teologian opiskelu ja Raamatun kriittinen tutkiminen tuhoavat uskon, ja kehottivat minua miettimään vielä kerran. Kun nyt lukuvuoden päättyessä tarkastelen näkemyksiäni, luulen, että he olivat oikeassa.                       Verratessani raamattunäkemystäni, uskonelämääni ja hengellistä identiteettiäni vuoden takaisiin, uutta ainesta on enemmän kuin vanhaa. Aion kertoa tässä ensimmäisenä opiskeluvuotenani mukaan tarttuneista asioista. Jätän lukijan päätettäväk