Harhaoppia

Ristin voiton numerossa 23/13 käsiteltiin vaiettua aihetta, Saksan helluntailiikkeessä 1930-luvulla vallinnutta juutalaisvastaisuutta ja Adolf Hitlerin helluntailaisilta saamaa tukea. Ville Hoikkalan artikkelin “Hitler vastasi vapaiden suuntien odotuksiin” mukaan uskonnollista retoriikkaa käyttäneen ja vapaakirkkojen oikeuksia tukeneen Hitlerin valtaannousu nähtiin herätyskristillisissä vähemmistökirkoissa jopa Jumalan suunnitelmana ja Danielin kirjan uskottiin ennustavan Natsi-Saksan päihittävän Britannian sodassa. Pöyristyttävimpiä osoituksia antisemitistisestä pimeydestä, joka peitti Saksan vapaakristittyjä, on helluntailaisten vuonna 1937 uskontunnustukseensa lisäämä lause “Juutalaisten poistaminen kansamme ja muiden kansojen keskuudesta on meille Jumalan tahdon ja ennalta määräämisen mukainen tehtävä.”

Wikipedian mukaan ” Fundamentalismi  ( lat.   fundamentum , perustus, pohja) on alun perin   pohjoisamerikkalainen   kristillinen   protestanttinen   liike, joka korostaa   Raamatun   sanatarkkaa erehtymättömyyttä.” Amerikkalaistyyppinen fundamentalismi ei ole saanut Suomessa suurta jalansijaa, mutta sen kaltaisia piirteitä esiintyy etenkin vapaissa suunnissa ja evankelis-luterilaisen kirkon viidennessä herätysliikkeessä. Sitä edustaa myös monissa kirkkokunnissa vaikuttava kreationismi. Fundamentalisti tarkoittaa hyvää korostaessaan Raamattua, mutta usein hänellä menee sekaisin pyhä kirja ja hänen oma tulkintansa. Fundamentalismin taustafilosofia on ristiriidassa Raamatun arvovaltaa kunnioittavan pyrkimyksen kanssa. Kuten kaikkien aatteiden kohdalla, kukaan ei edusta fundamentalismiakaan puhtaasti, vaan tässä tekstissä piirtämäni kuva fundamentalistista on puolikuvitteellinen konstruktio.

Seison puhujanpulpetin takana. Vaikka on pimeää ja valonheittimet sokaisevat minut, tiedän salin olevan täynnä uskovia nuoria, jotka kuuntelevat tarkasti, mitä sanon. Puhun Jumalan suurista teoista ja Jeesuksen kaikenkattavasta ristintyöstä. Varmat sanat eivät estä hiljaista ajatusta luikertelemasta mieleeni: entä jos mitään Jumalaa ei ole olemassakaan. Äkkiä saarnaaja tuntee olevansa koko kirkon heikkouskoisin. Tällaista se on ollut lapsuudesta asti. Usko on ollut läsnä koko ajan, mutta se on ollut aina jotenkin vierasta, vaivaannuttavaa ja ulkopuolelta tulevaa. Epäusko taas on kuin rakas ystävä, hahmoltaan minun muotoiseni ja pulppuaa sydämestäni kuin kuolleen veden virta. Voin lukea Raamattua, rukoilla tai puhua kielillä, mutta kylmä epäilys istuu vieressäni. Pystyn argumentoimaan Jumalan olemassaolon ja kristinuskon puolesta kymmenellä eri tavalla ja uskomaan jokaiseen niistä täysin aivoin, mutta sielussani vallitsee agnostinen hiljaisuus. Olen kuunnellut tuhat saarnaa, joss...

Tämä teksti on kirjoitettu alun perin vuonna 2012 kurssia "Raamatuntutkimuksen metodit ja tekstianalyysi" varten, jonka kävin osana läntisen teologian perusopintoja. Jos työstäisin analyysiäni nyt uudelleen, päätyisin todennäköisesti joissain asioissa erilaisiin johtopäätöksiin.     1. KÄÄNNÖS JA TEKSTIKRITIIKKI Käännöksessä olen pyrkinyt sanatarkkuuteen. Tekstikriittisistä varianteista on huomioitu vain kiinnostavimmat. Vaihtoehtoiset lukutavat, jotka eivät eroa toisistaan enää käännettyinä, on jätetty kokonaan huomiotta.

Lueskelin taannoin Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin lukeutuvaa Viisauden kirjaa, kun kohtasin jotain odottamatonta. Olin vetää Pepsi Maxit väärään kurkkuun lukiessani kuvausta vanhurskaasta profeetasta, jota jumalattomat vainoavat epäoikeudenmukaisesti:

  Lähde: Wikimedia commons Toista Mooseksen kirjaa pidetään joskus koko Vanhan testamentin ytimenä. Se on toiselta nimeltään Exodus, ja samalla sanalla viitataan myös laajemmin niihin tapahtumiin, jota Toinen Mooseksen kirja kuvaa. Exodus-tarinaan kuuluu Israelin kansan orjuus Egyptissä, faraon määräämä heprealaisten poikavauvojen surmaaminen, Mooseksen pelastuminen Egyptin hoviin, hänen nousemisensa Jumalan valitsemaksi vapauttajaksi, Egyptin vitsaukset, Israelin kulkeminen kaislameren halki vapauteen, neljäkymmentä vuotta Siinain autiomaassa, lain antaminen ja Kanaanin maan valloitus. Exodukseen viitataan ympäri Raamattua monenkirjavissa yhteyksissä. Se on taustalla monessa sellaisessakin asiassa, josta se ei päällepäin näy: yhä uudelleen toistuu kuvio, jossa Herra lunastaa kansansa vapaaksi ja johdattaa sen lupauksen täyttymykseen. Exodus-traditio julistaa mitä kouriintuntuvimmin sanomaa elävästä Jumalasta, joka ei jää filosofiseksi käsitteeksi ajan ulkopuolelle tai deist...

  Silloin tällöin joku keksii vaatia uskonnonopetusta poistettavaksi perusopetuksen ja lukion oppiaineiden joukosta. Vaatimusta perustellaan sillä tosiseikalla, että uskonnot eivät ole tiedettä, eikä koulun pitäisi väittää oppilaille mitään tieteellisesti perustelematonta. Ihmetellään, miten on mahdollista että kouluopetus sisältää vielä nykyäänkin tunnustuksellisia elementtejä, ja miksi ateistin pitäisi oppia jotain Jumalasta tai Raamatusta. Uskonnonopetus pitäisi karkottaa koulusta ja seurakuntien sekä muiden uskonnollisten tahojen pitäisi itse huolehtia jäsentensä uskonnollisesta kasvatuksesta. Jos nyt jotenkin uskontoa on sivuttava, niin korkeintaan maailmanuskontojen pääpiirteet voisi käsitellä historian- tai filosofiantunnilla.

Joseph Smith nuorempi. Lähde: Wikimedia Commons   Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, kansankieliseltä nimitykseltään mormonit, on 1800-luvulla syntynyt nopeasti kasvava kristillisperäinen liike. Liikkeen itseymmärryksen mukaan se syntyi, kun yhdysvaltalainen profeetta Joseph Smith nuorempi sai ilmestyksessä tiedon New Yorkin Manchesteriin kätketyistä muinaisista kultalaatoista täynnä kirjoitusta. Smith löysi laatat ja käänsi niiden sanoman Jumalalta saamiensa näkykivien avulla. Syntyi Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.

Monoteismin kehityksen rosoinen kronikka ja Jumalan kirjallinen itseilmoitus Raamattu yllättää räväkällä sisällöllään. Joka etsii sen lehdiltä tarinoita hyveellisistä sankareista elämän esikuviksi löytää hämmentävän paljon tarinoita häikäilemättömistä murhamiehistä ja kyltymättömistä naistenkaatajista. Vaikka vuorisaarna saakin postmodernin protestantin huutamaan hallelujaa, kertomukset Joosuan toimeenpanemista kansanmurhista jättävät jälkeensä ihmetyksen ja epäuskon. Kaatavatko julmat jakeet Raamatun aseman Jumalan inspiroimana tekstikokoelmana (kuten päättelee maailman hauskin raamattukommentaari Sceptic’s Annotated Bible ) , ja jos eivät, miten niistä pitäisi repiä sovelluksia hengelliseen elämään? Raamatun osista moraalittomin, Tuomarien kirja , sisältää Pyhän kirjan kenties hämmentävimmän kertomuksen. Voidellun sotapäällikkö Jeftan tarina laittaa haukkomaan henkeä yllättävillä käänteillään:  11:30. Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa amm...

Ennen videotykkien, savukoneiden ja interaktiivisten multimediatyökalujen aikaa pyhäkoulussa havainnollistettiin Raamatun kertomuksia kiinnittämällä kauniita huovasta leikattuja hahmoja ja lavasteita fanellitaululle. Muistan lapsuudestani, että erään kerran pyhäkoulun täti kiinnitti Adamia esittävän palasen taululle ja kertoi: ”Jumala muovaili Adamin maan tomusta, mutta ihminen ei tullut valmiiksi vielä silloin. Jumala antoi ihmiselle vielä kaksi asiaa.” Opettaja kaivoi kansiosta kaksi Adam-kuvaa lisää, jotka olivat muuten identtisiä ensimmäisen kanssa, mutta väritetty hieman haaleammin: jonkinlaisia kummitus-Adameita, jotka hän kiinnitti alkuperäisen viereen. Hän jatkoi: ”Jumala antoi ihmiselle hengen ja sielun. Teilläkin on kaikilla sellainet. Sielu on sinä itse, joka asuu ruumiissa, ja joka sitten menee taivaaseen ja elää ikuisesti.” Minä ja muut pyhäkoululaiset omaksuimme kolmiyhteisen ihmiskuvan tietämättä, ettei se perustunut Raamattuun vaan suuren filosofin Platonin oppeihin....